logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Yhdistykselle lähetettyä postia

Arvoisa Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys (10.11.2020)

Kansanedustajille lähetetyt viestit

Eduskunnan 100-vuotta (6.1.2021)

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

YKSIKIELISYYSMANIFESTI (27.4.2021)

Är Finland egentligen med i Nordens språkgemenskap? (19.4.2021)

Onko pohjoismaista kieliyhteyttä olemassa? (12.4.2021)

Synpunkter på Finlands skolpolitik (9.2.2021)

Näkemyksiä Suomen koulutuspolitiikasta. (26.1.2021)

Kyseenalaistamisen kyseenalaisuus. (13.1.2021)

Öppet brev till SFP partisekreteraren Fredrik Guseff (10.11.2020)

Suomen kieli tulee perustuslain muutoksella määrätä maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi (9.11.2020)

Finskan måste bli landets enda officiella språk (4.11.2020)

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

SFP borde ta initiativ till att genast avskaffa den obligatoriska skolsvenskan (21.11.2019)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

Leo Havukaisen kirjoituksia

Elävän kaksikielisyyden rikkaus ja todellisuus(24.10.2008)

Kaksikielisyyden kalliit kustannukset(18.9.2015)

Näin ruotsinkieliset palvelut voidaan turvata(10.11.2014)

Ruotsinkielisten etuisuuksien läpipääsemätön ryteikkö(21.10.2009)

Suomen virheellinen koulutuspolitiikka(31.1.2009)

Ylen tiedonvälitys on epätasa arvoista ja asenteellista

Yliopistojen rahoituksessa rakenteellinen vääristymä(6.6.2011)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

Eduskunnan 100-vuotta

Arvoisat kansanedustajat

Eduskunta on 100 vuoden aikana tehnyt niin hyviä kuin huonojakin päätöksiä. Molempiahan elämässä tehdään, mutta huonoja sentään yleensä yritetään korjata. Hyvät nykyiset kansanedustajat, arvioikaa itse, miten hyvin eduskunta on onnistunut tehtävässään seuraavien esimerkkien valossa.

1. Itsenäisen Suomen ensimmäiseen Hallitusmuotoon (17.7.1919) ja sen 14 §:ään kirjattiin suomi ja ruotsi maan kansalliskieliksi

Yleisesti oltiin itsenäisyyden alkuvaiheessa sitä mieltä, että suomen kielestä pitää tehdä uuden itsenäisen valtion ainoa virallinen kieli. Sitä mieltä oli myös vuosien 1917-1919 perustuslakikomitea, joka puheenjohtajansa, oikeustieteen tohtori K.J.Ståhlbergin johdolla kirjasi kolmeen ensimmäiseen hallitusmuotoesitykseensä suomen kielen itsenäisen Suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi. Tästä huolimatta eduskunta päätti lopulliseen ja hyväksyttyyn Hallitusmuotoversioon kirjata ruotsin maan toiseksi viralliseksi kieleksi. Tämä tapahtui nimenomaan Ruotsalaisen kansanpuolueen, muiden ruotsinkielisten tahojen ja Ahvenanmaan ankaran painostuksen vuoksi.

2. Sodan jälkeen asutettiin 420000 sodassa kotinsa menettänyttä evakkoa suomenkielisiin pitäjiin

Eduskunta päätti lisätä Rkp:n ja ruotsinkielisen väestön ehdottomasta vaatimuksesta maanhankintalakiin (5.5.1945) ns. kielipykälän 92§, jolla ruotsinkieliset kunnat vapautettiin siirtolaisten sijoittamiselta alueilleen (ruotsinkieliselle pyhälle maalleen, kuten he itse alueitaan kutsuivat). Raskas asutustehtävä jätettiin eduskunnan päätöksellä täysin suomenkielisten pitäjien harteille.

3. Uuteen peruskouluun tuli ruotsi pakolliseksi kieleksi kaikille

Vanha kansakoulu- ja oppikoulujärjestelmä haluttiin muuttaa. Kieliopintojen osalta oli jo koulutusasiantuntijoiden suositusten ja poliittisten puolueiden periaatepäätöksellä sovittu, että uuteen peruskouluun tulee englanti pakolliseksi kieleksi ja ruotsi jää valinnaiseksi oppiaineeksi. Eduskunta päätti kuitenkin pyörtää aiemman sopimuksen Rkp:n halveksittavan ja tuomittavan toiminnan vuoksi. Rkp:n salaa pohjustaman toiminnan vuoksi Ruotsin valtio, muut Pohjoismaat ja ruotsalainen sekä suomalainen sanomalehdistö saivat kyseenalaisella painostuksellaan eduskunnan tekemään päätöksen, jossa ruotsista tehtiin kaikille pakollinen kieli uuteen peruskouluun. Samalla mustamaalaamalla tuhottiin englannin kielen asemaa ajaneiden henkilöiden poliittinen ura.

4. Ahvenanmaan itsehallinto

Kansainliitto tunnusti 1921 Ahvenanmaan suvereniteetin. Eduskunta puolestaan vahvisti Ahvenanmaan erityisaseman itsehallintolailla (1920) ja takuulailla (1922). Kuitenkaan Kansainliiton eikä eduskunnankaan tarkoitus ollut varmaankaan se, että päätösten seurauksena suomenkielinen vähemmistö joutuisi myöhemmin kielellisen sorron uhriksi. Ahvenanmaalla suomalaisuuden ja suomen kielen halveksunta estävät suomalaisten tasavertaisuuskohtelun. Eduskunta ei ole tehnyt mitään suomenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien ja kielellisen aseman parantamiseksi, vaikka Euroopan Yhteisön tuomioistuin on vuonna 2004 Suomea asiasta moittinut. Ahvenanmaan toimintaa ovat paheksuneet myös monet yksittäiset järjestöt ja kansalaiset.

5. Perustuslain 17§:n tulkinta

Eduskunta on vuosien saatossa alkanut tulkita perustuslain 17 pykälää niin, että kielienemmistölle ja nimenomaan suomenkielisille yksilöinä kuuluisi kielivähemmistön palveluiden turvaaminen ruotsiksi. Perustuslaki ei kuitenkaan mainitse mitään suomenkielisten velvollisuudesta turvata nämä palvelut. Käytännössä juuri ruotsin pakollisuus ja esimerkiksi virkamiesruotsin vaatimukset tätä velvoittavuutta yksilötasolla merkitsevät. Eduskunta on ylittänyt valtuutensa tulkitessaan perustuslakia väärin suomenkielisen enemmistön ja yksilöiden edun ja tahdon vastaisesti.

6. Kansalliskielistrategia etenee tämän eduskuntakauden aikana

Juuri perustuslain 17 §:n virheellisen tulkinnan vuoksi kielipolitiikan hoito on Suomessa ajautunut täysin väärille raiteille. Tästä on viimeisimpänä esimerkkinä alkuaan Folktingetin hankkeena kirjoitettu ns. kansalliskielistrategia-ohjelma. Siinä keskitytään lähes pelkästään ruotsin kielen aseman edelleen pönkittämiseen. Outoa on asiassa myös se, että eduskunta jätti asian hoidon ja päätösten tekemisen täysin Rkp-vetoiselle ryhmälle. Maan 90 prosentin kielienemmistön ja viiden prosentin kielivähemmistön "tasa-arvoistaminen" on kansalliskielistrategian myötä menossa yhä omituisempaan suuntaan, kun rkp-läiset ministerit ovat saaneet eduskunnan oikeusasiamiehenkin patistamaan poliisien ym. virkamerkkien ruotsinkielisen tekstin korjaamista samansuuruiseksi suomenkielisen tekstin kanssa. Ruotsin kieli saa Rkp:n mukaan maksaa, vaikka eduskunta ei koskaan ruotsista aiheutuneiden kuluja kansalle ole kertonutkaan.

7. Mualla maailmassa kielienemmistön etu ensin

Muualla maailmassa kielienemmistön etu toteutetaan aina ykkössijalla ja vasta sen jälkeen kielivähemmistöjen etu. Missään muussa maassa suurta kielienemmistöä ei kyykytetä kielipolitiikassa niin kuin Suomessa eikä enemmistön ääni kuulu päätöksenteossa niin heikosti kuin täällä. Manner-Suomen 4,8 prosentin kielivähemmistön etujen ja kielen suojaksi eduskunta on säätänyt 300 voimassa olevaa lakia ja asetusta. Velvoitteidensa vuoksi nuo samat lait ja asetukset saattavat 90 prosentin kielienemmistön edun ja itsemääräämisoikeuden alisteiseen asemaan.

Tasavallan presidentti teki uuden vuoden puheessaan 2021 turvallisuutta koskevassa osassa vertailun näin: "Missä määrin yksilön oikeuksien vastapainoksi voidaan asettaa kaikkia koskeva turvallisuus? Tai päinvastoin, voidaanko koko yhteiskunnan turvallisuus vaarantaa asettamalla yksittäisten oikeudet etusijalle?"

Aivan samoin me kysymme: Miten pitkälle vähemmistön edun vuoksi enemmistön alistaminen voidaan viedä? Tai voidaanko enemmistön oikeudet uhrata asettamalla vähemmistön oikeudet etusijalle?

Arvon kansanedustajat, mikäli eduskunta on mielestänne tehnyt virheitä vuosien varrella, niin voisiko niitä pikku hiljaa alkaa korjailemaan? Aloittaa voisi vaikka perustuslain 17 §:stä ja muuttaa se sellaiseksi, jollaiseksi perustuslakikomitea sen sata vuotta sitten halusi.

6.1.2021

Yksikielisen Suomen puolesta
Leo Havukainen, Marjatta Astrén, Paul Betcke, Tuula Laitala, Olavi Salokangas

kotisivustomme http://www.kielipolitiikka.net/ysp.php

Tyhjennä