logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Kansanedustajille lähetetyt viestit
Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)
Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit
Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)
Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

Kielellisen oikeudenmukaisuuden puolestakin on paljon yritetty

Ruotsi ei koko hallitsemisaikanaan tehnyt suomen kielen eikä suomenkielisten kielellisen aseman parantamiseksi mitään.

1. Keisari Aleksanteri II oli oikeastaan ensimmäinen näistä "kuninkaista", joka halusi vilpittömästi parantaa suomen kielen ja kielienemmistön alisteista asemaa. Keisari antoi Hämeenlinnassa 1.8.1863 kieliasetuksen "Kielireskripti eli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus Suomen kielen asettamisesta yhdenmoisiin oikeuksiin Ruotsin kielen kanssa kaikissa semmoisissa kohdissa, jotka wälittömästi koskevat maan nimen-omaan suomalaista wäestöä". Harva ruotsinkielinen ansaitsee kunniamainintaa suomen kielen aseman parantamisesta, mutta Johan Wilhelm Snellman kuuluu näihin harvoihin poikkeuksiin. Snellmanilla oli merkittävä vaikutus vuoden 1863 kieliasetuksen laadintaan, sillä kieliasetus säädettiin Snellmanin ehdotuksesta ja esittelystä. Snellmanin filosofian mukaan Suomen kansan kehitys kansakuntana oli mahdollista ainoastaan suomen kielen kautta.

2. Erittäin merkittävä ja kauaskantoinen yritys kielipolitiikan saamisesta oikeisiin mittasuhteisiinsa oli Suomen ensimmäisen hallitusmuodon laadinta. Vuosina 1917-1919 toiminut perustuslakikomitea ja sen puheenjohtaja, oikeustieteiden professori K.J.Ståhlberg pyrkivät oikeudenmukaisuuteen ja kirjoittivat kolmeen ensimmäiseen hallitusmuotoluonnokseen suomen kielen uuden itsenäisen valtion ainoaksi viralliseksi pääkieleksi. Kuitenkin Ruotsalainen kansanpuolue ja muut ruotsinkieliset tahot saivat ankaralla painostuksellaan ja uhkailuillaan lisättyä ruotsin kielen neljänteen hallituksen eduskunnalle antamaan esitykseen, joka sisälsi kahden kansalliskielen mallin vuoden 1919 hallitusmuodon 14§:ään.

3. Kolmanneksi merkittävämmäksi yritykseksi suomenkielisten aseman parantamiseksi muodostui 1920- ja 1930-luvujen kielisota. Sen pääasiallinen syy oli se, etteivät suomenkielisten kielelliset oikeudet olleet toteutuneet, sillä ruotsinkieliset pitivät tiukasti kiinni vanhoista etuoikeuksistaan ja yrittivät viivästyttää kielipoliittisia uudistuksia. Mm. Helsingin yliopiston osalta oli 1919 säädetty, että opetusta oli annettava sekä suomen että ruotsin kielillä. 1920- ja 1930-lukujen kielisota huipentui mm. tähän yliopistokysymykseen. Vihdoin vuonna 1937 Helsingin yliopiston opetuskieleksi määrättiin suomi, vaikka ruotsinkieliset saivatkin kiintiönsä ruotsinkielisille professuureille. Muilta osin kielisodan lopetti oikea sota.

4. Merkittävä yritys vinoutuneen kielipolitiikan korjaamiseksi oli myös peruskoulu-uudistuksen valmistelu 1960-luvun lopulla. Sekä opetusalan ammattilaiset että poliittiset puolueet halusivat yksimielisesti uuteen peruskouluun englannin kielen pakolliseksi oppiaineeksi ja ruotsin valinnaiseksi oppiaineeksi. Kuitenkin Ruotsalainen kansanpuolue sai jälleen sotkettua jo sovitut suunnitelmat. Rkp:n aloitteesta alkanut Ruotsin suurlähetystön, Ruotsin valtion ja ruotsalaisen sanomalehdistön vaikuttaminen Suomen omiin sisäisiin kielipoliittisiin ratkaisuihin saivat poliittiset puolueet lopulta perääntymään ja laittamaan ruotsin pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluhin 1970-luvulta alkaen.

Suomenkieliset koululaiset ja opiskelijat joutuivat pelinappuloiksi pohjoismaisessa valtapelissä. Puolueilla ja poliitikoilla takin käännön perusteena oli se, että Suomi ei kuuluisi tai pääsisi pohjoismaiseen yhteisöön ellei täällä opeteta pakolla kaikille ruotsia. Voi sanoa, että peruskoulu-uudistuksesta alkoi järjestelmällinen kaikkien uusien suomenkielisten ikäluokkien pakkoruotsitus.

5. Suomenkielisen enemmistön asemaa yritettiin parantaa myös vuoden 2013 kansalaisaloitteella "Ruotsin kieli valinnaiseksi". Se saavutti kansalaisaloitteilta vaadittavan 50000 nimen rajan ja eteni eduskuntaan. Kuitenkin aloitteen käsittelyä jarrutettiin sivistysvaliokunnassa ja myöhemmin varsinaisessa käsittelyssä 2015 kansanedustajien enemmistö päätti hylätä aloitteen. On lisäksi todettava, että vaalikoneissa enemmistö tuon eduskunnan kansanedustajista oli kannattanut ruotsin kielen valinnanvapautta. Taas tapahtui äänestystilanteessa takinkääntö ja sanojen syönti ilmeisesti joko puoluekurin tai painostuksen vuoksi. Kuitenkin eduskunta hyväksyi muutaman kansanedustajan tekemän ponsiesityksen myöhemmin tehtävästä kielikokeilusta kunnissa. Eduskunnan hyväksymä ponsiesitys kaatui kuitenkin huonoon valmisteluun ja asioiden tahalliseen viivyttelyyn. Eduskunta, silloinen hallitus ja valmistelusta vastuulliset tahot eivät asioiden hoidosta kiitosta ansaitse.

6. Entä mitä tekee Suomen nykyinen hallitus?

Vuonna 2020 pääministeri Sanna Marinin hallitus haluaa viedä kielipolitiikkaa suomenkielisiä aina vain nöyryyttävämpään suuntaan. Marinin hallitus haluaa hallitusohjelmansa mukaisesti ruotsin uudelleen pakolliseksi yo-kirjoituksiin. Lisäksi hallitusohjelma sisältää ns. kielistrategiaohjelman toteutuksen. Kielistrategia on suomenkielisten kannalta täysin tarpeeton ja suorastaan vahingollinen ohjelma, joka pelkästään kiristää suomenkielisten asemaa ja tähtää vain ruotsin kielen ja ruotsinkielisten aseman parantamiseen. Oudolta tuntuu, että tähän hallitukseen on saatu täysin uutena Rkp:lle mittatilaustyönä teetetty tasa-arvoministerin virka. Tasa-arvoministeri tulee kielipoliisina valvomaan paitsi kielistrategian niin myös yleensäkin entistä tiukemman ruotsipainotteisen kielipolitiikan toteutumista.

Pitääkö ruotsinkielisten osuuden laskea kolmeen (3) vai peräti yhteen (1) prosenttiin koko maan väestöstä ennen kuin Suomen päättäjät ymmärtävät muuttaa Suomen kielipolitiikan suunnan?

Yksikielisen Suomen puolesta-yhdistys
Leo Havukainen
25.3.2020
Tyhjennä