logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Yhdistykselle lähetettyä postia

Arvoisa Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys (10.11.2020)

Kansanedustajille lähetetyt viestit

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

Historiakaan ei tue ruotsipakkoa

Usein kuulee sanottavan, että Suomessa pitää kaikille opettaa ruotsia historiallisten perusteiden vuoksi. Historiastamme ei löydy perusteita sille, että suomenkielisten tulisi lukea pakolla ruotsia tai palvella kielivähemmistöämme ruotsiksi. Sen sijaan menneisyydestä löytyy paljon esimerkkejä ruotsinkielisten suomenkielisiä kohtaan tekemistä vääryyksistä ja suomenkielisten nöyryytyksistä, joista historian kirjat ja tiedotusvälineet vaikenevat.

1. 1800-luvun alkupuolella ruotsinkieliset kieli- ja rotutieteilijät (mm. Axel Olof Freudenthal) leimasivat suomenkieliset muita alempiarvoiseksi mongoliroduksi, jonka ei kuuulunut saada tasavertaisia oikeuksia ruotsinkielisten kanssa. Samoin ruotsinkieliset pitivät suomea alemmalla kehitysasteella olevana kielenä, joka ei ansaitse arvoa nousta sivistyskieleksi muiden sivistyskielten joukkoon eikä suomi myöskään heidän mukaansa kelpaa edes hallinnon ja kulttuurin kieleksi.

Tänä päivänä tuota kutsutaan vihapuheeksi. Nykyisin tällaisista kirjoituksista tai puheista joutuisi vastuuseen, sillä tuollainen vihapuhe loukkaa pahoin kansanryhmää eli suomenkielistä enemmistöä. Sen sijaan 1800- ja 1900-luvuilla, Ruotsin vallan ajoista puhumattakaan, tämä oli suomenkielisiin kohdistunutta järjestelmällistä, jokapäiväistä vähättelyä ja syrjintää, joilla oli monia kielteisiä vaikutuksia yksilöihin että suomenkieliseen kansanosaan yleisemminkin.

2. Sanomalehti Uusi Suometar kirjoitti 25.7.1873 Belgian kielitilanteesta ja vertasi flamien kohtelua Suomeen.

Uusi Suometar kirjoitti: "Seuraawat sanat, jotka wähillä muutoksilla sopivat meidänkin oloihimme, jos waan muuttaa sanat sanat ranska ja flami sanoiksi ruotsi ja suomalainen.

"Jo sitte neljäkymmentä wuotta takaisin taistelee flamilainen kansakunta Belgiassa oikeuksiensa puolesta ihmisinä ja kansalaisina. Omassa maassa kohdeltu muukalaisena, kaikkialla tungettu takaisin, hallittu ja tuomittu ranskun lawalla, on flami neljänkymmenen wuoden kuluessa waatinut oikeuttansa eikä muuta woittanut kuin häwäistystä ja pilkkaa. Wielä alinomaa painaa ranskalaistuneen hallituksen ies flamin niskaa, ja wastauksena neljänkymmenen wuotisiin rukouksiimme rohjetaan wielä täydellisesti tallata meitä jalkojen alle. Wielä kerran on tullut julkisesti wahwistetutsi, ettei meidän kieltämme löydy Belgiassa ja että flami on hywä kyllä tullaksensa häwäistyksi ja pilkatulsi".

"Kansa ei ole wapaa, ei onnellinen jos ei se wapaasti saa täyttää omaa kieltänsä. Flamilaista kansakuntaa hallitaan se yksinomaisesti ranskan kielellä s. o. sitä kohdellaan omassa isänmaassansa niinkuin ainoastaan woitettu tawallisesti kohdellaan woittajalta. Kuningas ja ministerit puhumat yksinomaisesti ranskan kieltä, senatin ja kamarin keskustelut pidetään yksinomaisesti samalla kielellä, hallinto on ranskalainen, tuomioistuimet julistawat päätöksensä ranskan kielellä, sotajoukko komennetaan ranskaksi, korkeampi ja keskimäinen opetus annetaan yksinomaisesti ranskan kielellä. Flami, wapaa jäsen Belgian kansassa, jonka kaikkia kansalais-oikeutsia hänen myöskin tulisi nauttia, hallitaan ja tuomitaan kielellä, jota hän ei ymmärrä".

3. Senaatin ruotsinkieliset senaattorit ja lakimiehet (erityisesti prokuraattori Robert Montgomery) ja ruotsinkielinen virkamiehistö tekivät kaikkensa viivyttääkseen Keisari Aleksanteri II:n antaman vuoden 1863 kieliasetuksen toteutumista ja suomen kielen nousemista ruotsin kielen rinnalle. Maassa, jossa on ollut aina ylivertaisen suuri kielienemmistö, sai vasta 1902 osittain virallisen kielen aseman ja senkin vain ruotsin rinnalle.

4. 1900-alkupuolella useissa kaksikielisissä tai ruotsinkielissä kunnissa (pitäjissä) on kieltäydytty kunnan toimesta antamasta suomenkielisille lapsille suomenkielistä opetusta tai yritetty estää suomenkielisten kansakoulujen perustamista. Yksityisin varoin perustetun suomenkielisen Espoon Luukkaan koulun ympärille ruotsinkieliset rakensivat piikkilanka-aidan. Ruotsinkielisten motto oli, että mikäli suomenkielinen ylipäätään jotain koulusivistystä tarvitsee, niin siihen heille saa riittää ruotsinkieliset koulut. Monissa rannikkokunnissa sadat suomenkieliset lapset pakotettiin 1920-luvulla käymään ruotsinkielistä koulua ja lasten vanhemmat joutuivat taloudellisen ja henkisen painostuksen alaisiksi; erityisen räikeä esimerkki oli Pernaja. Samoin Suomen ensimmäisen oppikoulun perustaminen Helsinkiin ei toteutunut ruotsinkielisten vastustuksen vuoksi. Tuo oppikoulu perustettiin Helsingin sijaan Jyväskylään vuonna 1858.

5. Todellista itsekkyyttä ruotsinkieliset osoittivat vuosina 1940-45, jolloin 420000 kotinsa ja maapalstansa sodassa menettänyttä piti asuttaa muualle Suomeen. Asuttamisatehtävä jäi täysin suomenkielisten kuntien (pitäjien) harteille, koska ruotsinkielinen väestö täysin yksimielisesti kieltäytyi ottamasta suomenkielisiä vastaan "pyhälle ruotsinkieliselle maaperälleen", kuten ruotsinkieliset itse alueitaan nimittivät.

6. Jos joku sanoo, että menneet ovat menneitä ja mitä niistä enää mieltään pahoittaa, niin 2020-luvulta löytyy Ahvenanmaasta täydellinen kopio menneiltä ajoilta eli siitä, miten ruotsinkieliset vieläkin kohtelevat suomenkielisiä ja suomen kieltä. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi eikä suomen kieli ole edes vähemmistökielen asemassa, vaikka sielläkin on tuo maaginen viiden prosentin kielivähemmistö. Ruotsinkielisillä nuorilla ei Ahvenanmaalla ole pakkosuomea koulussa eikä ruotsinkielisiltä virkamiehiltä vaadita virkamiessuomen osaamista.

Suomenkieliset eivät puolestaan saa mitään kunnallisia palveluita omalla kielellään. Ahvenanmaalla ei saa perustaa kunnallisia suomenkielisiä päiväkoteja, ei suomenkielisiä kouluja eikä suomenkielisiä vanhainkoteja. Terveyspalveluita ei saa suomen kielellä. Suomenkielisen seurakunnankin perustaminen on kielletty.

Erityisen alentavaa on, että suomenkieliset joutuvat odottamaan ruotsinkielisissä kouluissaan oman äidinkielensä opetuksen alkamista aina 4. luokalle asti. Tuolloinkin opetuksen tasoa laskevat pahoin samoilla suomen tunneilla olevat ruotsinkieliset, jotka vapaaehtoisina yrittävät opetella suomen kieltä. Suomen kielen järjestelmällinen hävittäminen esimerkiksi katukuvasta ja kartoista on todellisuutta. Kielirasismi ja syrjintä kukoistaa täydessä kukassaan. Ahvenanmaa sopisi esimerkiksi siitä, miten ruotsinkielisten asiat voitaisiin vastavuoroisesti järjestää Manner-Suomessa.

Ruotsinkielinen vähemmistömme on hallitsevassa asemassaan ollessaan niin paljon sortanut kielienemmistöä, että näinä päivinä joidenkin yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien puheissa tai kirjoituksissa tapahtuneet ylilyönnit ovat mitätöntä hiusten halkomista suomenkielisen väestön ja suomen kielen järjestelmällisen alistamisen ja syrjinnän rinnalla.

Onko siis niin, että suomenkielisten tulee lukea pakolla ruotsia ja vielä palvella kielivähemmistämme ruotsiksi kaiken edellä mainitun jälkeenkin?

Yksikielisen Suomen puolesta-yhdistys
Leo Havukainen
25.3.2020
Tyhjennä