logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Kansanedustajille lähetetyt viestit
Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)
Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit
Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)
Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

Vertailutietoa eri maiden kieliratkaisuista

Suomen toteuttamat kieliratkaisut ovat täysin poikkeuksellisia muihin maihin verrattuina. Suomessa kielivähemmistön viiden prosentin osuus on hyvin pieni eikä vähemmistökieli kuulu suurten maailmankielten joukkoon. Siitä huolimatta vähemmistökielen pakkokouluttaminen kattaa koko maan ja kaikki opiskelun tasot. Näin ei ole missään muualla.

Toisaalta Ahvenanmaan maakunnassa on toteutettu muiden maiden käytäntöä muistuttava kieliratkaisu, mutta tylyydessään ja suvaitsemattomuudessaan se on täysin poikkeuksellinen. Vastaavanlaisissa tapauksissa muualla maailmassa on sentään kielivähemmistöillekin sallittu omakielinen koulutus, joka Ahvenanmaalla on kielletty.

Niissä maissa, joissa vähemmistöjen osuudet ovat suuria, on toteutettu alueellisia ratkaisuja vähemmistökielten kielellisen aseman ja opetuksen turvaamiseksi. Pääsääntö on kuitenkin, että ensisijaisesti toteutetaan kielienemmistön etu. Baltian maat ovat esimerkkejä maista, joissa pienet pääkielet on haluttu suojella suhteellisen ankarilla kielilaeilla, vaikka kielivähemmistöt ovat merkittävän suuriakin. Belgia on esimerkki pahojen kieliriitojen repimästä maasta, jossa kieli jakaa kansan kahtia. Kanada on esimerkki maasta, jossa kielivähemmistön osuus ylittää 20 prosentin vähemmistösuositusrajan, mutta siitä huolimatta useimmat maan provinsseista ovat yksikielisiä. Sveitsi on hyvä esimerkki maasta, jossa liittovaltiotasolla on useampiakin virallisia kieliä, mutta kantonitasolla ne toimivat kuin yksikieliset valtiot.

MANNER-SUOMI (ilman Ahvenanmaata)

Väestömäärä vuonna 2019 oli 5,489 milj. asukasta (ilman Ahvenanmaata)
- suomenkielisiä noin 4,86 milj. (88,4 %)
- ruotsinkielisiä noin 262500 (4,8 %) (ilman ahvenanmaalaisia)
- muut kieliryhmät (6,8 %)

Viralliset kielet suomi ja ruotsi
- vähemmistökielinä koltan-, inarin- ja pohjoissaame
- suomenkielisellä enemmistöllä ruotsin pakollinen opiskelu kaikilla koulutuksen asteilla
- suomenkielisillä virkamiesruotsin osaamisvelvollisuus ja tutkinto
- opiskelijat eivät voi saada päättötodistusta ilman ruotsin hyväksyttyä suorittamista
- ruotsinkielisillä kaikki omakieliset palvelunsa usein vielä täysin eristettyinä suomenkielisistä

EU suosittelee kaksikielisyyden rajaksi kielivähemmistön 20 prosentin osuutta. Nykyinen Suomen kielilain (2003) määrittämä vähemmistön kuuden (6) prosentin raja on kohtuuttoman alhainen.

Suomessa ei ole Ahvenanmaata lukuunottamatta toteutettu alueellisia ratkaisuja, jollaisia on tehty useissa maissa, kuten esim. Espanjassa, Kanadassa tai Sveitsissä.

AHVENANMAAN MAAKUNTA

Asukkaita vuonna 2014 noin 28920, joista
- ruotsinkielisiä 25530 (88,3 %)
- suomenkielisiä 1400 (4,8 %)
- muut kieliryhmät 1990 (6,9 %)

Virallinen kieli ruotsi
- suomen kieli ei edes vähemmistökielen asemassa
- ruotsinkielisillä ei pakollisen suomen opiskeluvelvollisuutta
- ruotsinkielisillä ei virkamiessuomen osaamisvelvollisuutta eikä tutkintoa
- suomenkielisillä ei minkäänlaisia omakielisiä kunnallisia palveluita, kuten omakielisiä kouluja

Ahvenanmaan kieliratkaisut ehdottomuudessaan ja suvaitsemattomuudessaan täysin poikkeuksellisia.

RUOTSI

Väestömäärä 10,2 milj. asukasta vuonna 2018
- ainoa virallinen kieli ruotsi
- viisi kansallista vähemmistökieltä ovat saame, suomi, meänkieli, romani chib ja jiddisch

Ruotsinsuomalaisten tarkkaa määrää ei tiedetä, koska Ruotsissa ei rekisteröidä asukkaiden äidinkieltä, mutta useimpien arvioiden mukaan heitä on toinen sukupolvi mukaan luettuna noin 450 000 eli noin 4,5 %. Ruotsissa toimivan Sisu-radion Ruotsin Tilastokeskukselta tilaaman tutkimuksen mukaan Ruotsissa asuisi tällä hetkellä lähes 720000 henkilöä, joiden juuret ovat Suomesta (7,2 % Ruotsin väestöstä). Jos näistä kolme neljäsosaa olisi suomenkielisiä, olisi suomenkielisten määrä noin 540000 eli yli 5 % koko väestöstä.

Ruotsissa hyväksyttiin vuonna 2009 uusi kielilaki. Sen keskeinen sisältö on se, ruotsin kieli on pääkieli Ruotsissa (4 §). Pääkielenä ruotsi on yhteiskunnan yhteinen kieli, johon kaikilla Ruotsissa asuvilla on oikeus ja jota on voitava käyttää kaikilla yhteiskunnan alueilla (5§). Julkisella sektorilla on erityinen vastuu ruotsin kielen käytöstä ja kehittämisestä (6§). Kansalliset vähemmistökielet ovat saame, suomi, meänkieli, romani chib ja jiddisch (7§). Tuomioistuinten, hallintoviranomaisten ja muiden julkista toimintaa harjoittavien yhteisöjen kieli on ruotsi. Kansallisia vähemmistökieliä saa käyttää, milloin se on soveliasta (10§). Jokaisella Ruotsissa asuvalla on oltava mahdollisuus oppia, kehittää ja käyttää ruotsia (15§).

Kun Ruotsissa päätettiin 2009 uudesta kielilaista, iski itsesensuuri suomalaisiin tiedotusvälineisiin. Tämä niin monia suomenkielisiä kiinnostava ja koskettavakin asia vaiettiin kuoliaaksi niin televisiossa kuin sanomalehdistössäkin. Vaikka esimerkiksi Ylellä on oma toimittaja Ruotsissa, ja joka tekee lähes päivittäin juttuja Ruotsista, oli Yle nyt hiirenhiljaa Ruotsin kielilaista. Vertailu Suomen vastaavaan olisi ilmeisesti ollut liian myrkyllistä tietoa suomalaisille ja saattanut Suomen oman vuoden 2003 kielilain outoon valoon.

Ruotsissa kouluissa pakollinen vieras kieli on englanti, mutta mikään vähemmistökielistä ei ole pakollinen.

Ruotsissa ei ole julkisin varoin kustannettuja suomenkielisiä peruskouluja. Vain poikkeustapauksessa saa kunnallisessa ruotsinkielisessä koulussa olla edes suomenkielisiä luokkia, vaikka maassa oli esimerkiksi vuonna 2005 noin 58000 suomenkielistä peruskoululaista. Näistä vain noin 230 oppilasta oli suomenkielisillä luokilla; lopuista pääosa oli sulautettuina ruotsinkielisiin koululuokkiin ja vain pieni osa kävi niin sanottua suomenkielistä vapaakoulua. Niiden saama valtion tuki on kuitenkin alempi kuin julkisten (ruotsinkielisten) koulujen tuki. Suomenkieliset vapaakoulut ovat lähinnä opettajien ja lasten vanhempien perustamia kouluja. Niiden perustaminen oli tullut ajankohtaiseksi sen vuoksi, että Ruotsi kovalla kädellä lakkautti suomenkielisiä luokkia peruskouluissaan. Tukholman kunnassa oli aikaisemmin parinkymmenen vuoden ajan myös suomenkielistä lukiokoulutusta, mutta opetus lopetettiin. Suomenkielisten äidinkielenopetus on viime vuosina vähentynyt romahdusmaisesti. Suuri syy on se, että suomenkielinen opetus on sijoitettu varsinaisen kouluajan ulkopuolelle ja oppilaat joutuvat usein menemään muualle kuin omaan kouluunsa.

Koska myös esikoulujen suomenkielisten ryhmien määrä on vähentynyt, suomen kielen opetuksen tulevaisuus ei näytä kunnallisissa kouluissa kovin valoisalta. Ruotsissa ei ole suomenkielistä yliopistoa eikä suomenkieliselle opetukselle edes kiintiöpaikkoja yliopistoissa. Ruotsissa ei ole oppikirjatuotantoa suomen kielellä eikä maassa ole suomenkielistä opettajakoulutusta. Ruotsin valtiopäivillä ei saa puhua suomeksi.

Suomen kieli on aina kohdannut Ruotsissa kieltoja ja rajoituksia. Ruotsin kouluylihallitus kielsi suomen puhumisen koulujen alueella 1880-luvulta aina vuoteen 1958. Vielä 1900-luvulla suomenkielisiä lapsia rangaistiin jopa fyysisesti, jos he uskalsivat keskenään puhua suomea. Vielä aivan viime aikoinakin on Ruotsin kaupungeissa työpaikoilla ja urheiluseuroissakin (Uppsala, Enköping, Haaparanta) kielletty suomenkielisiä puhumasta suomea.

Äskettäin oli Brittilehti the Guardianissa (13.3.2018) kirjoitus suomen kielen heikosta asemasta Ruotsissa. Suomenkieliset pelkäävät kielellisten oikeuksiensa puolesta ja asiantuntijoiden mukaan suomen kieli saattaa kuolla Ruotsissa. Opettajat ovat kieltäneet oppilaita puhumasta suomea ja haastateltujen oppilaiden mukaan muut koulun oppilaat ovat jopa uhkailleet väkivallalla, jotta kukaan ei puhuisi suomea.

Samoin Helsingin Sanomissa oli kirjoitus (17.3.2018), jossa todetaan, että suomen kieli kulkee jyrkkää alamäkeä Ruotsissa. Opettaja kielsi suomenkielistä oppilasta puhumasta välitunnilla suomea. Suomella on virallisen vähemmistökielen asema Ruotsissa, mutta vähemmistökielen oikeudet toteutuvat huonosti kouluelämässä.

VIRO

Väestömäärä 1,32 milj. asukasta vuonna 2018
- vironkielisiä 68,5 %
- venäjänkielisiä lähes 400000 eli 29,5 %
- virallinen kieli viro
- vähemmistökielet võro ja seto (pidetty aikaisemmin viron murteina)

Nykyinen Viron kielilaki on vuodelta 1995. Siihen on tehty voimaantulon jälkeen ainakin 17 korjausta. Aiemmin venäjänkieliset tekstit olivat kiellettyjä julkisilla paikoilla. Myöhemmin lakia lievennettiin niin, että myös vähemmistökieliset tekstit sallittiin, kunhan sama asia on kerrottu myös viroksi ja vironkielinen teksti on ensin. Viron itsenäistyttyä venäjän kielestä haluttiin päästä eroon ja turvata maan pienen pääkielen asema. Kielilaki paransikin viron kielen asemaa. Viron kieli syrjäytti yhteiskunnallisessa elämässä välillä hallitsevaan asemaan nousseen venäjän kielen. Viroon on kuitenkin suunnitteilla uusi kielilaki, jonka tehtävä on varmistaa, että kansalaiset saavat palvelunsa viroksi ja kielen kehittyminen taataan. Lailla yritetään myös estää liiallista vieraskielisten sanojen käyttöä.

Vaikka venäjän kielellä ei ole virallisen kielen asemaa, voivat venäjänkieliset opiskella venäjänkielisissä peruskouluissa ja lukioissa sekä hoitaa käytännössä kaiken asioimisensa venäjäksi virastoissa. Viron- ja venäjänkieliset käyvät useimmiten eri kouluja. Venäjän- ja vironkieliset saattavat asua vierekkäin, mutta eivät useinkaan ole tekemisissä toistensa kanssa, sillä kielirajat ovat melko jyrkkiä ryhmien välillä.

Viron kouluissa ei ole pakollista vierasta kieltä, mutta ensimmäinen vieras kieli valitaan englannin ja saksan välillä.

LATVIA

Väestömäärä 1,92 milj. vuonna 2019
- latviankielisiä 62 %
- venäjänkielisiä 37 %
- virallinen kieli latvia
- virallinen vähemmistökieli liivi

Venäjänkielisen vähemmistön osuus on Latviassa 37 prosenttia eli suurin Baltian maista.

Latvian kieli on maan ainoa virallinen kieli ja sen asemaa vahvistetaan tiukahkolla kielipolitiikalla, mutta venäjää käytetään myös paljon. Venäjänkielistä opetusta antavia kouluja on yli 250. Venäjänkielistä toisen asteen opetustakin annetaan, mutta Latvian parlamentti hyväksyi vuonna 2019 lakimuutokset, joilla vähemmistöoppilaitosten on alettava siirtyä asteittain vain latviankieliseen toisen asteen koulutukseen.

Englannin kieli on pakollinen oppiaine kaikille koululaisille ja sen opettaminen alkaa heti peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Latviassa nuoret eivät nykyisin halua juurikaan valita venäjää vieraaksi kielekseen.

Latviassa järjestettiin 18. helmikuuta 2012 äänestys venäjän kielen virallistamisesta, vaikka oli tiedossa, ettei virallistaminen saisi riittävästi kannatusta, vähintään puolta äänistä. Äänestysaktiivisuus nousi yli 70 prosentin ja virallistamista kannatti noin 25 prosenttia äänestäneistä.

LIETTUA

Väestömäärä 2,79 milj. asukasta vuonna 2019
- liettuankielisiä 80 %
- venäjänkielisiä 6,5 %
- puolankielisiä vajaa 7 %
- maan virallinen kieli liettua

Ainoa virallinen kieli on liettua.

Liettuan kieli on vanha indoeurooppalainen kieli, jonka puhtautta Liettuassa halutaan vaalia tarkasti tiukan kielilain avulla. Liettuassa vähemmistöryhmät eli sekä puolankieliset että venäjänkieliset saavat halutessaan omakielistä opetusta, kuten muissakin Baltian maissa. Kiistaa on kuitenkin aiheuttanut liettuankielisen opetuksen lisääminen vähemmistökouluissa.

VENÄJÄ

Väestömäärä noin 144 milj. asukasta v. 2018
- venäjä on keskushallinnon ainut virallinen kieli, mutta perustuslaki antaa yksittäisille tasavalloille oikeuden ottaa oman alueensa alkuperäiskieli alueen toiseksi viralliseksi kieleksi
- monet pienet kielet ovat vaikeuksissa Venäjällä, mukaan lukien suomensukuiset kielet

SVEITSI

Väestömäärä 8,5 milj. asukasta v. 2018
- äidinkieleltään saksankielisiä 63,7 %
- ranskankielisiä 20,4 %
- italiankielisiä 6,5 %
- retoromaniaa puhuvia 0,5 %
- muita kieliä äidinkielenään puhuvia 8,9 %
- neljä kansalliskieltä; saksa, ranska, italia ja alueellisesti virallinen kieli retoromania
- noin kaksi miljoonaa ulkomaalaista muodostavat 25 % vakinaisesta väestöstä

Sveitsin liittovaltio koostuu 26 kantonista, joiden asema on määritelty Sveitsin perustuslaissa. Kantonit ovat hyvin itsenäisiä ja tasaveroisia. Jokaisella kantonilla on oma perustuslakinsa, oma parlamenttinsa, hallintonsa ja oikeusistuimensa, jotka pääsääntöisesti ovat yksikielisiä. Liittovaltion tasolla voi käyttää kaikkia neljää virallista kieltä ja esimerkiksi liittovaltion parlamentissa puheenvuorot tulkataan muille virallisille kielille. Lisäksi virallisissa tilaisuuksissa monet puhuvat omaa kieltään ja olettavat, että muut ymmärtävät sitä.

Kantonit määräävät viralliset kielensä itse. Saksa on ainoa virallinen kieli 17 kantonissa, ranska neljässä kantonissa (Geneve, Jura, Neuchâtel, Vaud) ja italia yhdessä (Ticino). Sekä ranska että saksa ovat virallisia kieliä kolmessa kantonissa (Bern, Fribourg, Valais). Graubündenin kantonissa on kolme virallista kieltä: saksa, retoromani ja italia.

Sveitsissä koulutukseen liittyvä päätöksenteko on täysin kantoneilla ja alueellisia eroja on paljon. Liittovaltiolla ei ole opetusministeriä.

Svetsiläisen koululaisen tulee opiskella äidinkielensä lisäksi kahta vierasta kieltä. Useimmissa kantoneissa englanti on pakollinen kieli ja toisen kielen voi valita Sveitsin virallisista kielistä. Sveitsiläisen keskivertokoululaisen kielipaletti on saksa, ranska, englanti.

Monista virallisista kielistä huolimatta Sveitsissä katu- ja tiekyltitkin ovat luettavuuden ja kustannussäästöjen vuoksi kaikkialla vain yhdellä kielellä eli pääsääntöisesti kantonin pääkielen mukaan. Graubündenin kantonin eräissä osissa tiekyltit ovat pelkästään retoromaniaksi.

Saksan- ja ranskankieliset sveitsiläiset kommunikoivat keskenään mieluiten englanniksi. Sveitsissä on voimassa eräänlainen kielellinen rotuerottelu. Melkein kaikki kantonit ovat tarkasti kielellisesti jaettuja. Kieli erottaa, mutta arvot yhdistävät sveitsiläisiä.

BELGIA

Belgian 10,4 milj. asukkaasta (2014)
- hollanninkielisiä 58 %
- ranskankielisiä 31 %
- saksankielisiä 1 %
- viralliset kielet hollannin kieli (epävirallisesti flaami), ranska ja saksa

Belgian liittovaltio on jakautunut kolmeen hallintoalueeseen ja kieliyhteisöön; Brysselin kaupunkialueeseen (viralliset kielet ranska ja hollanti), Flanderiin (virallinen kieli hollanti) ja Valloniaan (virallinen kieli ranska). Maan itäosassa on lisäksi pieni saksankielinen alue. Flanderi ja Vallonia jakautuvat myös viiteen provinssiin. Liittovaltion lisäksi alueilla ja kieliyhteisöillä on myös omat hallituksensa.

Kullakin kielellä on hallinnollisesti itsenäisen kieliyhteisön asema. Kieliyhteisöt vastaavat muun muassa koulutuksesta ja kulttuurista. Kielilaissa nämä alueet on määritelty yksikielisiksi. Flanderissa sijaitseva pääkaupunki Bryssel on maan ainoa kaksikielinen alue. Yksikielisyys tarkoittaa periaatteessa sitä, että julkishallinnon palveluja saa vain enemmistön kielellä: Flanderissa flaamiksi ja Valloniassa ranskaksi.

Belgiassa, kuten siis esim. Sveitsissä, alueen enemmistön kieli on aina alueen virallinen kieli. Belgiassa koululaiset opiskelevat pakollisena kielenä maan muita virallisia kieliä. Toinen suurimmista kielistä, hollanti tai ranska, on pakollinen osassa maata 11 ikävuodesta eteenpäin. Maan kolmas virallinen kieli, saksa on saksankielisellä alueella olevissa ranskankielisissä kouluissa vaihtoehtoinen hollannin kanssa.

Teoriassa kaikki hollanninkieliset osaavat vähintäänkin tyydyttävästi ranskaa ja ranskankieliset hollantia, mutta käytännössä tilanne voi olla toinen.

Koska kielikysymykset ovat herkkiä ja riitaisia, Belgian väestönlaskennoissa ei vuoden 1961 jälkeen ole kysytty, mitä kieltä kansalaiset puhuvat. Kielet ovat jakautuneet kuitenkin melko selkeästi. Hollanninkielisten (Flanderi) ja ranskankielisten (Vallonia) alueiden välit ovat aika ajoin kireät. Esimerkiksi pohjoisessa Belgiassa asuvat eivät mielellään puhu ranskaa vaikka osaisivatkin sitä ja päinvastoin etelässä ihmiset eivät mielellään puhu hollantia. Useimmat Flanderin asukkaat kokevat olevansa flaameja ja vasta toissijaisesti tai ei ollenkaan belgialaisia.

Belgiassa ranska oli aiemmin ainoa virallinen kieli. 1800-luvulla Belgian flaamilainen väestö koki asemansa sorretuksi, kuten Uusi Suometar-lehdessä 25.7.1873 ollut kirjoitus osoittaa. Belgian flamilaiselle wäestölle: "Kansalaiset! Jo sitte neljäkymmentä wuotta takaisin taistelee flamilainen kansakunta Belgiassa oikeuksiensa puolesta ihmisinä ja kansalaisina. Omassa maassa kohdeltu muukalaisena, kaikkialla tungettu takaisin, hallittu ja tuomittu ranskun lawalla, on flami neljänkymmenen wuoden kuluessa waatinut oikeuttansa eikä muuta woittanut kuin häwäistystä ja pilkkaa. Wielä alinomaa painaa ranskalaistuneen hallituksen ies flamin niskaa, ja wastauksena neljänkymmenen wuotisiin rukouksiimme rohjetaan wielä täydellisesti tallata meitä jalkojen alle. Wielä kerran on tullut julkisesti wahwistetutsi, ettei meidän kieltämme löydy Belgiassa ja että flami on hywä kyllä tullaksensa häwäistyksi ja pilkatulsi.

ESPANJA

Väestömäärä 46,6 milj. asukasta v. 2017
- virallinen kieli espanja (äidinkielenään puhujia noin 75 % espanjalaisista)
- alueellisesti virallisia (murteina pidettyjä) kieliä myös katalaani (tai valencia), galego, araneesi, oksitaani ja asturia
- alueellinen vähemmistökieli baski
- katalaaninkielisiä 17 % espanjalaisista
Espanjan kieli on maassa virallinen opetus-, viestintä- ja kulttuurikieli. Espanjan kielen asema virallisena kielenä on kirjattu perustuslakiin. Kuuden kielialueen maassa tämä tuo kuitenkin ongelmia.

Espanjassa katalaaninkielinen vähemmistö uhkaa hajottaa koko valtion. Kataloniassa 35 % on katalaaninkielisiä. He ovat vähemmistönä kaupungeissa, mutta enemmistönä maaseudulla. Katalaaninkielisiä on 17 % espanjalaisista. Uusi kiista Kataloniassa on syntynyt siitä, että Espanjan hallitus on äskettäin ilmoittanut aikovansa lisätä espanjankielisen opetuksen määrää Katalonian kouluissa. Espanjan opetusministeri lupasi alueen lapsille opetuksen espanjaksi vähintään 25-prosenttisesti, mikäli vanhemmat niin haluavat.

Espanjan luoteisnurkassa sijaitsevassa Galiciassa galegon kieli on edelleen alueen puhutuin kieli, mutta sen tulevaisuus ei ole taattu. Kielitutkimukset osoittavat, että kieli väistyy nuorten keskuudessa etenkin Galician kaupungeissa.

Baskimaalla Espanjan ja Ranskan valtioiden alueella asuu kaikkiaan kolme miljoonaa ihmistä. Laskentatavasta riippuen heistä noin 700000 eli neljännes puhuu baskia. Francon diktatuurin aikana baski oli kielletty. Näistä ajoista baskin kielen asema on kohentunut kuitenkin merkittävästi. Vanhemmat voivat laittaa lapsensa joko espanjan- tai baskinkieliseen päiväkotiin ja koulutus hoituu alakoulusta aina yliopistotutkintoon asti myös baskiksi. Espanjan kielen taidosta ei ole varsinaista apua baskin kielen opinnoissa, sillä baski on yhä ainoa eurooppalainen puhuttu kieli, jonka sukulaisuutta mihinkään toiseen kieleen ei ole osoitettu. Baskin kieltä pidetään vaikeasti opittavana. Baskin kielessä on 17 sijamuotoa, kun esim. suomen kielessä 15.

SLOVAKIA

- väestömäärä 5,4 milj. asukasta vuonna 2018
- virallinen kieli slovakki, jota puhuu äidinkielenään 83,9 %
- unkarinkielisiä 10,7 %

Syyskuussa 2009 astui voimaan kiistelty kielilaki, joka vaatii slovakin käyttämistä ensisijaisena kielenä kaikkialla, niin kouluissa kuin ilmoitustauluilla. Unkarilaisvähemmistön ja slovakkienemmistön välit ovat kireät.

KANADA

Väkiluku 37,8 milj. asukasta vuonna 2019
- äidinkieleltään englanninkielisiä 58,1 %
- ranskankielisiä 21,4 %
- muu äidinkieli 21,1 %
- alkuperäisasukkaiden kieliä territorioissa
Liittovaltion tasolla Kanadan viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Liittovaltion palvelut on saatavissa molemmilla virallisilla kielillä.

Aluetasolla Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta. Provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus alueensa asioista, kuten mm. koulutuksesta. Provinsseista Quebecin virallinen kieli on ranska ja New Brunswick on maan ainoa virallisesti täysin kaksikielinen provinssi. Kaikkien muiden provinssien ainoa virallinen kieli on englanti.

Useilla alkuperäisasukkaiden kielillä on virallinen asema Luoteisterritioissa. Inuittikielet ovat Nunavutin puhutuimmat kielet, ja niillä on myös virallinen asema territoriossa.

Vaikka ranskankielisen vähemmistön osuus onkin 21 prosentin luokkaa ja ranska kuuluu suuriin maailmankieliin, niin enemmistöön kuuluvien englanninkielisten koululaisten ei tarvitse lukea pakolla ranskaa muutamaa provinssia lukuunottamatta. Ontariossa ranskankielen opiskelu on pakollista toisena kielenä vain 4.-8. vuosiluokilla. Quebecissä ranskan opiskelu on pakollista, koska provinssi on ainoa ranskankielinen provinssi. Vähemmistökieli ranskan opetusta on kuitenkin laajalti tarjolla New Brunswickissä ja Manitobanissa. Muissa provinsseissa ja territorioissa ranskankielistä opetusta on tarjolla vaihtelevasti.

Yksikielisen Suomen puolesta-yhdistys
Leo Havukainen
25.3.2020

Tyhjennä