logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Kansanedustajille lähetetyt viestit
Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)
Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit
Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)
Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

Vastaamme mahdollisimman pian sinulle.

spostiosoite (3K)


Nykyinen kielilainsäädäntö Suomessa

Suomen nykyistä kielipolitiikkaa ja ruotsin kielen asemaa määrittää noin 300 lakia ja asetusta, joilla säädetään kansalaisten oikeutta saada palveluja suomeksi tai ruotsiksi. Suuri osa laeista koskee suomen tai ruotsin käyttämistä viranomaisissa. Oleellista on, että perustuslaki ei määrää ruotsin pakollisuutta koulutuksessa, vaan pakollisuus määräytyy koulutuslainsäädännössä.

Vaikka joissakin maissa voi valtiotasolla olla kaksi tai useampikin virallinen kieli, niin alueellisesti ne ovat useimmiten yksikielisiä, jolloin kyseisen alueen asukkaille valtion monikielisyys ei useinkaan aiheuta velvoitteita. Lisäksi samassa maassa eri alueiden välillä voi olla hyvinkin erilaisia kieliratkaisuja. Suomessa kielilainsäädäntö koskee koko maata eli tarkennettuna Manner-Suomea.

Perustuslain (731/1999) 17 § Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin kuuluu näin:

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

Perustuslain pykälässä 17 todetaan, että julkisen vallan on huolehdittava molempien kieliryhmien sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisin perustein. Kuitenkaan 17 § ei mainitse, että yksilöillä tai tavallisella kansalaisella olisi tämä velvollisuus. Perustuslain virheellinen tai omituinen tulkinta on kuitenkin johtanut siihen, että suomenkielinen enemmistö (90 %) ja ruotsinkielinen vähemmistö (5 %) tulkitaan samanarvoisiksi samanlaisin oikeuksin ja velvollisuuksin. Siten suomenkielisen yksilön tehtäväksi on tulkittu ruotsinkielisten oikeuksien toteuttaminen. Samalla yksittäisen suomenkielisen työntekijän oikeutta tai mahdollisuutta hakeutua mihin tahansa ammattiin tai tehtävään on räikeästi loukattu vähemmistökielen vaatimusten vuoksi.

Käytännössä ruotsin kieli on maan ainoa kansalliskieli, sillä perustuslaissa mainitulla toisella kansalliskielellä ei ole mitään arvoa eikä asemaa Ahvenanmaan maakunnassa.

Kielilaki (6.6.2003/423) määrittelee yksilöiden oikeuksia ja viranomaisten velvollisuuksia. 2 § Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia.

Tavoitteena on, että jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon taataan kielestä riippumatta sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tar vitsee erikseen vedota.

5 § Kielellinen jaotus
Kielellisen jaotuksen perusyksikkö on kunta. Kunta on joko yksikielinen tai kaksikielinen. Valtioneuvoston asetuksella säädetään joka kymmenes vuosi virallisen tilaston perusteella, mitkä kunnat ovat kaksikielisiä ja mikä on näiden kuntien enemmistön kieli sekä mitkä kunnat ovat suomen- tai ruotsinkielisiä yksikielisiä kuntia. Kunta on säädettävä kaksikieliseksi, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Kaksikielinen kunta on säädettävä yksikieliseksi, jos vähemmistö on alle 3 000 asukasta ja sen osuus on laskenut alle kuuden prosentin.

7 § kertoo, että Ahvenanmaata koskevat kielisäädökset sisältyvät Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991).

Kielipolitiikan outo "maan tapa" jättää asioiden valmistelu "kielikysymyksen erityisosaajille" näkyi hyvin kielilainkin valmistelussa. Kielilakityöryhmässä oli väestöosuuteen nähden täysin ylisuuri ruotsinkielinen edustus ja lisäksi työryhmän neljästä sihteeristä kolme oli ruotsinkielisiä ja vain yksi suomenkielinen.

Alueliitoksissa näkyy lain epäoikeudenmukainen tulkinta. Jos ennestään täysin suomenkieliseen kuntaan liitetään pienikin ruotsinkielinen kunta, niin uusi kunta muuttuu kaksikieliseksi, vaikka se ei muuten täyttäisikään kielilain 5 §:n ehtoa 3000 asukkaasta tai kahdeksan prosentin osuudesta. Sama vaikutus on kaikkiin kuntaa suurempiin alueellisiin hallintorakenteisiin muuttaen nekin kaksikielisiksi, lisäten kustannuksia ja lisäten viranhaltioiden kielellisiä velvoitteita.

Lisäksi lähes vitsinä voi pitää sitä, että kielilaki sisältää yhden poikkeuksen, sillä ainoaksi kokonaan suomenkieliseksi määritelty alue on vankeinhoito (40 §).

Tietenkään Ahvenanmaata nämä säännökset eivät koske, vaikka maakunnassakin on viiden prosentin suomenkielinen kielivähemmistö.

Ruotsissa hyväksyttiin kielilaki vuonna 2009. Se määritteli kaikessa hyvin vahvaksi ruotsin kielen aseman. Suomen uudeksi kielilaiksi voitaisiin ottaa täysin Ruotsin vastaava kielilaki. Tekstissä sanojen "svenska/Sverige" tilalle vain kirjoitettaisiin "suomi/Suomi".

Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003) eli ns. kielitaitolaki

1. 1 § Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään valtion viranomaisten, kunnallisten viranomaisten sekä itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten samoin kuin eduskunnan virastojen ja tasavallan presidentin kanslian (viranomainen) palveluksessa olevalta henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta sekä kielitaidon osoittamisesta.

3 § Kielitaidosta varmistautuminen palvelukseen otettaessa
Virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito.

10 § Valtionhallinnon kielitutkinnot
Suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamista varten on valtionhallinnon kielitutkinnot kumpaakin kieltä varten. Tutkinnoissa voidaan osoittaa suomen tai ruotsin kielen erinomaista, hyvää tai tyydyttävää taitoa.

Pykälä 3 on erityisen epäoikeudenmukainen suomenkielisille viranhakijoille. Perustuslain 18 § (Oikeus työhön ja elinkeinovapaus) sanoo, että Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Kielitaitovaatimus suosii ruotsinkielisiä hakijoita ja on suomenkielisiä hakijoita syrjivä, sillä hakijan ammattitaito saattaa jäädä toisarvoiseksi tekijäksi kielitaitovaatimuksen vuoksi.

Toisaalta tämä laki ei toteudu aina kaksikielisissä kunnissa, kun maan enemmistöön kuuluvat suomenkieliset eivät saa riittävää hyvää palvelua suomeksi ruotsinkielisen virkamiehistön huonon suomenkielentaidon vuoksi.

Kielitaitolain (laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta) (424/20013) kumoaminen on erityisen tärkeää.

Peruskoululaki 21.8.1998/628
11 § Opetuksen sisältö
Perusopetuksen oppimäärä sisältää, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään, kaikille yhteisinä aineina äidinkieltä ja kirjallisuutta, toista kotimaista kieltä, vieraita kieliä, ympäristöoppia, terveystietoa, uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa, liikuntaa, musiikkia, kuvataidetta, käsityötä ja kotitaloutta.

Laissa luetellaan ne oppiaineet, joita kaikkien tulee kouluissa opiskella. Peruskoululaissa on suomenkielisen koululaisen kannalta väärin, että toinen kotimainen kuuluu pakollisiin oppiaineisiin, kun kaikki muutkin kielet ovat valinnaisia oppiaineita.

Vapautuksia pakollisesta ruotsista annetaan vuosittain vain muutamia kymmeniä. Yllättäen merkittävimpiä vapautuksen saamisen syitä eivät ole lukihäiriö tai muut opiskelua haittaavat tekijät. Suurimman ryhmän armoa saaneista muodostavat ne suomenkieliset, jotka ovat käyneet koulunsa ulkomailla tai ne ulkomaalaiset, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi! Suomessa asuvia suomenkielisiä voi kohdella miten vain.

Lukiolaki 714/2018
11 § Oppimäärän sisältö
Lukiokoulutuksen oppimäärä sisältää äidinkielen ja kirjallisuuden, toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opintoja, matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja, humanistis-yhteiskunnallisia ja uskonnon tai elämänkatsomustiedon opintoja ja taito- ja taideaineiden opintoja (oppiaineryhmät) sekä opinto-ohjausta. Taito- ja taideaineiden opinnot ovat kuitenkin vapaaehtoisia niille opiskelijoille, jotka suorittavat lukiokoulutuksen aikuisille tarkoitetun oppimääärn mukaan.

Myöskin lukiolaki sisältää luettelon pakollisista oppiaineista.Lukiolakikin tulee muuttaa niin, että kaikki muut kielet, paitsi äidinkieli, ovat valinnaisia.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017
Tarkemmin on kuitenkin asiat esitetty asetuksessa:

Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta 763/2017
2 § Yhteisten tutkinto-osien laajuus ja osa-alueet
Viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen laajuus on vähintään 11 osaamispistettä ja siihen kuuluvat seuraavat osa-alueet:
1) viestintä ja vuorovaikutus äidinkielellä;
2) viestintä ja vuorovaikutus toisella kotimaisella kielellä

Ammattikoulujen yleisiin opintoihin kuuluu vähintään yksi ruotsin kurssi.

Tuntuu perin omituiselta ja haetulta, että ammatillisen koulutuksen velvoitteisiin kuuluu, että opiskelijan on tunnettava ruotsin kielen ja kulttuurin merkitys monikulttuurisessa Suomessa ja osattava toimia asianmukaisesti pohjoismaisissa yhteyksissä.

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932
Kielitaitovaatimukset on kerrottu valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista.

2. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 18.12.2014/1129
7 § Kielitaito
Opiskelijan tulee ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa:
1) sellainen suomen ja ruotsin kielen taito, joka julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) mukaan vaaditaan korkeakoulututkintoa edellyttävään virkaan kaksikielisellä virka-alueella ja joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen; sekä 2) sellainen yhden tai kahden vieraan kielen kirjallinen ja suullinen taito, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske opiskelijaa, joka on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, eikä opiskelijaa, joka on saanut koulusivistyksensä ulkomailla.

Opiskelijan osoittama kielitaito ilmoitetaan tutkintotodistuksessa. Kielitaitoa merkittäessä on otettava huomioon, mitä suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (481/2003) 19 §:ssä säädetään.

Ilman ruotsin hyväksyttävää suorittamista opiskelija ei voi saada päättötodistusta. Tämä on syrjäytymistä aiheuttava kohta.

Samoin Suomessa asuvia suomenkielisiä loukkava on momentin 1 kohta, jossa koulunsa ulkomailla käyneet tai ulkomaalaiset ovat vapautettu ruotsin osaamisvaatimuksista.

Yliopistolaki 24.7.2009/558
11 § Opetus- ja tutkintokielet
Helsingin yliopiston ja Taideyliopiston opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi. Aalto-yliopiston opetus- ja tutkintokieleen sovelletaan vastaavasti, mitä sen muodostaneiden yliopistojen tutkintokielestä säädetään yliopistolain (645/1997) 9 §:ssä. Åbo Akademin ja Svenska handelshögskolanin sekä Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi. Muiden yliopistojen opetus- ja tutkintokieli on suomi (29.6.2012/414).

26 § Todistukset
Yliopisto antaa opiskelijalle hänen suorittamastaan alemmasta ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta tutkintotodistuksen, josta tulee käydä ilmi mm.:
6) opiskelijan osoittama kielitaito suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (481/2003) 19 §:n mukaisesti.

Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004
6 § Kielitaito
Opiskelijan tulee alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon sisältyvissä opinnoissa tai muulla tavalla osoittaa saavuttaneensa:
1. suomen ja ruotsin kielen taidon, joka julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan vaaditaan valtion henkilöstöltä kaksikielisessä viranomaisessa
ja joka on tarpeen oman alan kannalta; sekä

2. vähintään yhden vieraan kielen sellaisen taidon, joka mahdollistaa oman alan kehityksen seuraamisen ja kansainvälisessä ympäristössä toimimisen.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske opiskelijaa, joka on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, eikä opiskelijaa, joka on saanut koulusivistyksensä ulkomailla.

Peruskoululaki, lukiolaki sekä asetukset ammatillisesta koulutuksesta, ammattikorkeakouluista sekä yliopistokoulutuksesta sisältävät kaikki toisen kotimaisen kielen opiskelupakon.

On täysin väärin, että nuori, joka ei ole suorittanut hyväksyttävästi ruotsin tutkintoa, ei voi saada päättötodistusta, koska tutkintotodistusta koskevassa 26 §:ssä edellytetään: 6)opiskelijan osoittama kielitaito suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (481/2003) 19 §:n mukaisesti.

Lisäksi laki on erityisen pahoin Suomessa asuvia suomenkielisiä syrjivä. Opiskelija, joka on saanut koulusivistyksensä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä tai opiskelija, joka on saanut koulusivistyksensä ulkomailla, on vapautettu ruotsin kielen vaatimuksista.

Tärkeimmät kielilainsäädäntöön liittyvät lait ja asetukset:

Perustuslaki (731/1999), 17 §
Kielilaki (6.6.2003/423)
Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003) eli ns. kielitaitolaki
Peruskoululaki 21.8.1998/628
Lukiolaki 714/2018
Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017
Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta 763/2017
Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 18.12.2014/1129
Yliopistolaki 24.7.2009/558
Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004

Yksikielisen Suomen puolesta-yhdistys
Leo Havukainen
25.3.2020

Tyhjennä