logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Yhdistykselle lähetettyä postia

Arvoisa Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys (10.11.2020)

Kansanedustajille lähetetyt viestit

Arvoisat kansanedustajat (26.9.2021)

Eduskunnan 100-vuotta (6.1.2021)

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

Kaikki kansalaiset suomen kielen asialle! (27.4.2021)

YKSIKIELISYYSMANIFESTI (27.4.2021)

Är Finland egentligen med i Nordens språkgemenskap? (19.4.2021)

Onko pohjoismaista kieliyhteyttä olemassa? (12.4.2021)

Synpunkter på Finlands skolpolitik (9.2.2021)

Näkemyksiä Suomen koulutuspolitiikasta. (26.1.2021)

Kyseenalaistamisen kyseenalaisuus. (13.1.2021)

Öppet brev till SFP partisekreteraren Fredrik Guseff (10.11.2020)

Suomen kieli tulee perustuslain muutoksella määrätä maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi (9.11.2020)

Finskan måste bli landets enda officiella språk (4.11.2020)

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

SFP borde ta initiativ till att genast avskaffa den obligatoriska skolsvenskan (21.11.2019)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

Avoin kirje valtioneuvostolle | Öppet brev till statsrådet (12.10.2021)

Kielipolitiikka on kansalaisten vastuulla! (21.9.2021)

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

Leo Havukaisen kirjoituksia

Elävän kaksikielisyyden rikkaus ja todellisuus(24.10.2008)

Kaksikielisyyden kalliit kustannukset(18.9.2015)

Näin ruotsinkieliset palvelut voidaan turvata(10.11.2014)

Ruotsinkielisten etuisuuksien läpipääsemätön ryteikkö(21.10.2009)

Suomen virheellinen koulutuspolitiikka(31.1.2009)

Ylen tiedonvälitys on epätasa arvoista ja asenteellista

Yliopistojen rahoituksessa rakenteellinen vääristymä(6.6.2011)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

12.10.2021

Avoin kirje valtioneuvostolle,

Haluamme kiinnittää valtioneuvoston huomiota maassamme yli sata vuotta harjoitetun kielipolitiikan ja sen mukaisen kielilainsäädännön yhteiskunnalle aiheuttamiin haittoihin. Vaadimme, että valtioneuvosto ryhtyy tosiasioiden pohjalta viipymättä toimenpiteisiin kielipolitiikan ja kielilainsäädännön järkeistämiseksi.

Perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Tämän kirjauksen tulkinta kahdesta tasavertaisesta virallisesta kielestä on tosiasioiden valossa kestämätön. Tutkimusten mukaan ehdoton edellytys toimivalle kaksikielisyydelle on, että vähemmistökielisten osuus yhteisössä on vähintään 30 prosenttia. Tämä ehto ei maassamme täyty, sillä äidinkieleltään suomenkielisiä on 90 prosenttia kansalaisista ja ainoastaan vajaat 5 prosenttia ilmoittaa ruotsin äidinkielekseen.

Selvitysten mukaa 80-90 prosenttia ruotsinkielisistä ilmoittaa olevansa täysin tai lähes kaksikielisiä. Niinpä ainoastaan yksi (1) prosentti kansalaisista on pelkän ruotsin kielen varassa. Hallinnolliselle kaksikielisyydelle ei tässä valossa ole perusteltua tarvetta. Päinvastoin on vahvat perustelut sille, että suomen kieli maan pääkielenä määrätään Suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi. Ruotsista mallia ottaen ruotsin kieli voisi saada virallisen vähemmistökielen aseman. Näin myös EU-maiden välinen kielellinen vastavuoroisuus toteutuisi.

Suomen kieli- ja koululainsäädäntö loukkaa koko suomenkielisen enemmistön perusoikeuksia. Ruotsin kielen pakollisuus koko ikäluokalle ala-asteelta alkaen läpi koko koulujärjestelmän aina yliopistojen virkamiesruotsitutkintoon saakka rajoittaa valinnanvapautta ja vie kansalaiselta itsemääräämisoikeuden häntä itseään koskevassa asiassa. Mikä raskauttavinta, koululainsäädäntö polkee erityisesti kansainvälisiä lapsen oikeuksia. Lapsia ja lasten vanhempiahan ei ole kieli- ja koululakeja laadittaessa lainkaan kuultu. Niin kauan, kun valtiovalta lain voimalla syyllistyy lasten systemaattiseen henkiseen pahoinpitelyyn, Suomi ei voi ylpeillä olevansa liberaali demokratia ja oikeusvaltio.

Kansantalouden kannalta katsoen hallinnon kaksikielisyys ja ruotsin kielen pakollisuus ovat valtion- ja kuntataloudelle vuosittain usean miljardin euron menoerä. Kyseessä on massiivinen virheinvestointi ilman minkäänlaista taloudellista tai koulutuksellista hyötynäkökohtaa. Valtioneuvoston tuleekin heti velvoittaa valtiovarainministeriö yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa selvittämään ja julkistamaan kaksikielisen hallinnon ja pakkoruotsin kokonaiskustannukset veronmaksajille.

Yksipuolinen kielikoulutus on johtanut kansallisen kielivarannon romahtamiseen. Näin kansainvälinen kanssakäyminen on jäänyt lähes pelkästään englannin varaan. Maamme kilpailukyky vaatii kuitenkin useamman valtakielten osaamista. Jo EU-jäsenyys sinällään edellyttää valtiovallalta monikielisyyden kunnioittamista, käytännössä siis monipuolistamaan koululaitoksen kielitarjonnan. Tämä on mahdollista ainoastaan muuttamalla ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi. Näin pienetkin kunnat voisivat tarjota perusopetuksessa 4-5 suurta kieltä, joista kukin voi valita EU:n tavoitteeksi asettamat kaksi vierasta kieltä. Tämä on toteutettavissa samalla rahalla, joka nyt tärväytyy pakkoruotsiin varsin heikoin oppimistuloksin.

Keskeinen toimenpide maamme kielipolitiikan järkeistämiseksi on suomen kielen määrääminen maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi. Siitä koituu ensinnäkin merkittävä kansantaloudellinen säästö ja samalla koulujen kielitarjonta monipuolistuu. Näin kansallisen kielivaranto alkaa elpyä jo kymmenessä vuodessa.

Edellä esittämillämme perusteilla vaadimme, että valtioneuvosto ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin Suomen kielilainsäädännön muuttamiseksi siten, että perustuslain 17 §:n tulkinta ja koko kieli- ja koululainsäädäntö saatetaan vastaamaan länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita ja käytäntöjä.

Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistyksen hallitus

Paul Betcke, puheenjohtaja
Tuula Laitala, sihteeri
Marjatta Astrén
Olavi Salokangas
Leo Havukainen

svenska

Öppet brev till statsrådet.

Föreningen Yksikielisen Suomen puolesta vill fästa statsrådets uppmärksamhet på missförhållanden i vårt samhälle som härrör av den språkpolitik och språklagstiftning som över hundra år har drivits i vårt land. Vi kräver att statsrådet skall omedelbart vidta åtgärder till språklagstiftningens rationalisering/uppdatering.

Enligt grundlagen är Finlands nationalspråk finska och svenska. Denna formulering skall inte tolkas på det sättet att finska och svenska är jämlika officiella språk. Forskning visar att det krävs en minoritet av minst 30 procent för att tvåspråkighet skall fungera ordentligt i ett samhälle. Denna förutsättning fylls inte i vårt land utan antalet medborgare med finskan som modersmål är 90 procent och drygt under 5 procent anger svenska som sitt modersmål.

Enligt undersökningarna 80 – 90 procent av de svenskspråkiga anger sig att vara nästan eller helt tvåspråkiga. Således bara en (1) procent av medborgarna klarar sig enbart på svenska. I detta hänseende har vi inget behov till tvåspråkighet i administrationen. Tvärtom kan man med starka skäl argumentera för att finskan som landets majoritetsspråk skall bli landets ända officiella språk. I enlighet med finskans situation i Sverige kunde svenskan då få officiella minoritetsspråkets status. På detta sätt skulle också den språkliga ömsesidigheten i EUs anda förverkligas mellan Finland och Sverige.

Finlands språk- och skollagstiftning kränker hela finskspråkiga majoritetens fundamentala rättigheter. Obligatorisk skolsvenska för hela årsklassen genom hela skolsystemet från lågstadiet ända till tjänstemannasvenska provet i universiteten begränsar valfrihet och upphäver rätt till självbestämmande i medborgares egen sak. Mest försvårande är ändå att skollagstiftning trycker speciellt barnets internationella rättigheter. Barn och barnens föräldrar har ju inte alls blivit hörda i samband med språk- och skollagstiftning. Så länge som statsmakten med lag gör sig skyldig till systematisk mental misshandling av barn kan Finland inte berömma sig att vara en liberal demokrati och rättsstat.

Ur nationalekonomisk synpunkt betyder tvåspråkig administration och obligatorisk skolsvenska en kostnad av flera miljarder euro årligen. Det är fråga om en massiv felinvestering utan någon som helst fördel för ekonomin eller utbildning. Statsrådet skall strax förplikta finansministeriet tillsammans med undervisnings- och kulturministeriet att utreda och publicera sammanlagda kostnaderna som den dubbla administrationen och tvångssvenskan förorsakar till skattebetalarna.

Den ensidiga språkundervisningen har haft som följd att vårt nationella språkförråd har minskat drastiskt. Så förs internationell kommunikation nästan enbart på engelska. För att vårt land kan bibehålla sin konkurrensförmåga behövs emellertid färdighet av flera världsspråk. Redan EU-medlemskap själv förutsätter att statsmakten respekterar flerspråkigheten, vilket i praktiken kräver att göra skolverkets språkpalett mångsidigare. Detta är möjligt bara genom att göra svenskan ett valfritt skolämne. Så kunde även smärre kommuner i grundundervisning bjuda 4-5 främmande språk varav var och en kunde fritt välja två liksom EU har satt som syfte. Märk att detta är möjligt att förverkligas med samma penning som ny slösas till tvångssvenska med ganska svaga inlärningsresultat!

Den avgörande åtgärden att rationalisera Finlands språkpolitik är att finska språket förordnas till landets ända officiella språk. Först och främst kommer detta att leda till märkbar besparing för nationalekonomin och på samma gång blir skolornas språkpalett mångsidigare. På detta sätt börjar vår nationella språkreserv återhämta sig redan inom tio års tid. Också motivationen att lära sig svenska höjs under de finskspråkiga.

På grund av ovannämnda argument kräver vi att statsrådet skall omedelbart ta åtgärder att ändra Finlands språklagstiftning på så sätt att grundlagens 17 §:s tolkning och hela språk- och undervisningspolitik kommer att motsvara den västerländska demokratins och rättsstatens grundprinciper och konventioner.

Föreningens Yksikielisen Suomen puolesta styrelse

Paul Betcke, ordförande
Tuula Laitala, sekreterare
Marjatta Astrén
Olavi Salokangas
Leo Havukainen
Tyhjennä