logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Yhdistykselle lähetettyä postia

Arvoisa Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys (10.11.2020)

Kansanedustajille lähetetyt viestit

Arvoisat kansanedustajat (26.9.2021)

Eduskunnan 100-vuotta (6.1.2021)

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

Kaikki kansalaiset suomen kielen asialle! (27.4.2021)

YKSIKIELISYYSMANIFESTI (27.4.2021)

Är Finland egentligen med i Nordens språkgemenskap? (19.4.2021)

Onko pohjoismaista kieliyhteyttä olemassa? (12.4.2021)

Synpunkter på Finlands skolpolitik (9.2.2021)

Näkemyksiä Suomen koulutuspolitiikasta. (26.1.2021)

Kyseenalaistamisen kyseenalaisuus. (13.1.2021)

Öppet brev till SFP partisekreteraren Fredrik Guseff (10.11.2020)

Suomen kieli tulee perustuslain muutoksella määrätä maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi (9.11.2020)

Finskan måste bli landets enda officiella språk (4.11.2020)

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

SFP borde ta initiativ till att genast avskaffa den obligatoriska skolsvenskan (21.11.2019)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

Avoin kirje valtioneuvostolle | Öppet brev till statsrådet (12.10.2021)

Kielipolitiikka on kansalaisten vastuulla! (21.9.2021)

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

Leo Havukaisen kirjoituksia

Elävän kaksikielisyyden rikkaus ja todellisuus(24.10.2008)

Kaksikielisyyden kalliit kustannukset(18.9.2015)

Näin ruotsinkieliset palvelut voidaan turvata(10.11.2014)

Ruotsinkielisten etuisuuksien läpipääsemätön ryteikkö(21.10.2009)

Suomen virheellinen koulutuspolitiikka(31.1.2009)

Ylen tiedonvälitys on epätasa arvoista ja asenteellista

Yliopistojen rahoituksessa rakenteellinen vääristymä(6.6.2011)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

26.9.2021

Arvoisat kansanedustajat,

Erityisesti vuodesta 2020 lähtien, kun nykyhallituksen kieli- ja koulutuspoliittiset tavoitteet ja toimenpiteet ovat tulleet kansalaisten tietoon, keskustelu suomen kielen asemasta ja kansalaisten kielivarannon romahtamisesta on voimistunut lehdistössä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa.

Merkille pantavaa tuossa keskustelussa on ollut se, että suurimmaksi uhkaksi sekä suomen kielelle että vieraiden kielten opiskelulle on nostettu englannin kielen "ylivalta" ja korkeakoulujen opiskelijavalinnan kriteerit. Huolestuttavaa on, etteivät enempää poliitikot kuin kieltenopettajatkaan ole esittäneet mitään konkreettisia toimenpiteitä kieli- ja koulutuspolitiikan korjaamiseksi lainsäädäntöä ajantasaistamalla.

Nykymenolla useimmat suomalaiset uhkaavat vastakin jäädä vain kahden kielen, englannin ja suomen varaan. Ilmiselvä syy tähän on ruotsin kielen määrääminen pakolliseksi vuoden 1968 peruskoululaissa. Sen seurauksena Suomen menestymisen kannalta keskeisten EU-kielten, saksan ja ranskan kuten myös venäjän osaaminen on hiipunut sitä mukaa, kun oppikoulun käyneet ikäluokat ovat poistuneet työmarkkinoilta. Myös ruotsin taito on romahtanut, kun pakollisuus on useimmilta tappanut motivaation.

Aina siitä alkaen, kun ruotsinkieliset kovin painostuskeinoin saivat vuoden 1919 valtiosääntöön kirjauksen kahdesta kansalliskielestä, on maamme kielipolitiikka ollut RKP-vetoista. Nykyhallituskin panostaa vahvasti ruotsin kielen asemaan: se tavoittelee ruotsin yo-kirjoituksen palauttamista pakolliseksi ja tukee 200.000 euron lisämäärärahalla kansalliskielistrategiaa, hanketta, joka ajaa ensisijaisesti ruotsin kielen aseman vahvistamista. Kukkona kielipolitiikan tunkiolla häärii 773.000 euron budjettirahoituksella Svenska Finlands Folkting. Suomenkielisten kansalaismielipide ei sen sijaan ole kansalliskielistrategiassa lainkaan edustettuna, kun Suomalaisuuden liitto 2018 syrjäytettiin kokonaan strategian toiminnasta.

Huoli suomen kielen asemasta ja kansallisesta kielivarannosta on aiheellinen. Pelastusta on turha haikailla enempää eduskunnan kuin puolueidenkaan suunnalta, sillä kansanedustajat ja eduskuntapuolueiden johto ovat kielipoliittisesti korruptoituneita, kilttejä puudeleita RKP:n talutusnuorassa. Ainoastaan perussuomalaisilla on oikea kielipoliittinen ohjelma. Mutta miksi hekin ovat kielipolitiikasta hiirenhiljaa?

Kansanedustajien suhtautumisesta kielipoliittisiin kysymyksiin käy esimerkiksi vuoden 2004 kielilain käsittely eduskunnassa. Pääpuolueiden kansanedustajia oli täysistunnossa vain kourallinen, keskustelu laimeaa rajoittuen toissijaisiin kysymyksiin. Keskeisintä olisi ollut kielilain tarkastelu perustuslain näkökulmasta, mutta se jäi kokonaan käymättä. Niinpä ei ole ihme, että lakiin jäi useita "suutareita", jotka lainvalmistelijan mukaan tulevat räjähtäessään pahasti yllättämään suomenkielisen enemmistön.

Suomen kielen arvostuksen nostaminen ja kansalaisten kielivarannon monipuolistaminen vaativat radikaalin muutoksen kieli- ja koulutuspolitiikkaan. Sen toteuttamiseksi ongelmien syistä on viritettävä syvällinen kansalaiskeskustelu tosiasioiden pohjalta. Keskeiset syyt löytyvät perustuslaista, perusopetuslaista ja 300 muusta alemmasta kielisäädöksestä. Keskustelun avaamisessa puolueiden johdolla, kansanedustajilla ja luonnollisesti myös medialla on keskeinen rooli. Kielipolitiikan kriittinen tarkastelu ei enää 2020-luvulla saa olla tabu! Piileskely kulisseissa on osoitus älyllisestä epärehellisyydestä.

Kansalaiskeskustelun käynnistyttyä tarvitaan toimintastrategia vuoden 2023 eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Tavoitteena on äänestää tulevaan eduskuntaan vankka suomenmielinen enemmistö ehdokkaista, jota ovat valmiita uudistamaan koko kielilainsäädännön perustuslain 17 § mukaan lukien. Suomenkielisen enemmistön kieli- ja koulutuspoliittiset oikeudet, erityisesti lapsen oikeudet, tulee vihdoin varmistaa ajantasaistamalla lainsäädäntöä liberaalin demokratian periaatteiden mukaisesti. Mikään vähempi ei riitä!

Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys

Paul Betcke, puheenjohtaja
Tuula Laitala, sihteeri
Marjatta Astrén, hallituksen jäsen
Olavi Salokangas, hallituksen jäsen
Leo Havukainen, yhdistyksen jäsen
Tyhjennä