logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Yhdistykselle lähetettyä postia

Arvoisa Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys (10.11.2020)

Kansanedustajille lähetetyt viestit

Arvoisat kansanedustajat (26.9.2021)

Eduskunnan 100-vuotta (6.1.2021)

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

Kaikki kansalaiset suomen kielen asialle! (27.4.2021)

YKSIKIELISYYSMANIFESTI (27.4.2021)

Är Finland egentligen med i Nordens språkgemenskap? (19.4.2021)

Onko pohjoismaista kieliyhteyttä olemassa? (12.4.2021)

Synpunkter på Finlands skolpolitik (9.2.2021)

Näkemyksiä Suomen koulutuspolitiikasta. (26.1.2021)

Kyseenalaistamisen kyseenalaisuus. (13.1.2021)

Öppet brev till SFP partisekreteraren Fredrik Guseff (10.11.2020)

Suomen kieli tulee perustuslain muutoksella määrätä maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi (9.11.2020)

Finskan måste bli landets enda officiella språk (4.11.2020)

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

SFP borde ta initiativ till att genast avskaffa den obligatoriska skolsvenskan (21.11.2019)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

Avoin kirje valtioneuvostolle | Öppet brev till statsrådet (12.10.2021)

Kielipolitiikka on kansalaisten vastuulla! (21.9.2021)

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

Leo Havukaisen kirjoituksia

Elävän kaksikielisyyden rikkaus ja todellisuus(24.10.2008)

Kaksikielisyyden kalliit kustannukset(18.9.2015)

Näin ruotsinkieliset palvelut voidaan turvata(10.11.2014)

Ruotsinkielisten etuisuuksien läpipääsemätön ryteikkö(21.10.2009)

Suomen virheellinen koulutuspolitiikka(31.1.2009)

Ylen tiedonvälitys on epätasa arvoista ja asenteellista

Yliopistojen rahoituksessa rakenteellinen vääristymä(6.6.2011)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

Kaikki kansalaiset suomen kielen asialle!

21.9.2021

Marjatta Astrénin hätähuuto Kuka pelastaisi suomen kielen? (HäSa 10.9.) on selvästi kohdistettu kaikille kansalaisille, ei yksin päättäjien pohdittavaksi. Suomen kielen uhkatekijöistä kirjoittaja nostaa ensimmäisenä esille huolimattoman kielenkäytön niin puheessa kuin kirjallisessa esityksessäkin. Oman lisäpiirteensä tähän tuo nuorten varsin yleinen englanninsekainen puhetapa, jonkinlainen sekakieli.

Vakavimmaksi kielelliseksi ongelmaksi Astrén kuitenkin kokee sen, että "useimmat meistä suomalaisista jäävät vain kahden kielen, englannin ja suomen osaajiksi". Syyksi tähän hän esittää maamme kielipolitiikan siitä alkaen, kun vuoden 1968 peruskoululaissa ruotsin kieli määrättiin pakolliseksi englannin sijasta. Sen seurauksena vientikaupan ja monipuolisten kulttuurisuhteiden kannalta keskeisten kielten, saksan, ranskan ja venäjän osaaminen on hiipunut sitä mukaa, kun oppikoulua käyneet suuret ikäluokat ovat poistuneet työmarkkinoilta. Ruotsin taitokin on romahtanut, kun pakollisuus on useimmilta tappanut motivaation.

Aina siitä alkaen, kun ruotsinkieliset painostuskeinoin saivat vuoden 1919 valtiosääntöön kirjauksen kahdesta kansalliskielestä, on maamme kielipolitiikka ollut RKP-vetoista. Kuten Astrén tuo esille, myös nykyhallitus on vahvasti ruotsin kielen asialla, tavoitteleehan se ruotsin yo-kirjoituksen palauttamista pakolliseksi. Lisänäyttö kielipolitiikan linjasta on kansalliskielistrategialle myönnetty vuotuinen 200.000 euron lisämääräraha. Kuten tunnettua, tämä strategia vaalii erityisesti ruotsin kielen asemaa. Kukkona kielipolitiikan tunkiolla häärii 773.000 euron budjettirahoituksella Svenska Finlands Folkting . Suomenkielisten kansalaismielipide ei ole kansalliskielistrategiassa lainkaan edustettuna, koska Suomalaisuuden liitto syrjäytettiin vuonna 2018 kokonaan sen toiminnasta.

Astrénin huoli siitä, kuka pelastaisi suomen kielen - vai eikö kukaan? - on aiheellinen. Pelastajaa on turha haikailla enempää päättäjien kuin puolueidenkaan taholta. Nämä tahot ovat kielipoliittisesti korruptoituneita, siis täysin RKP:n talutusnuorassa. Kaikki eduskuntapuolueet oikealta vasemmalle ovat olleet päättämässä maamme yli 300 kielisäädöksestä, joskin lähinnä statisteina. Siitä käy esimerkiksi vuoden 2004 kielilain käsittely eduskunnan täysistunnossa: pääpuolueiden kansanedustajista oli läsnä vain kourallinen, keskustelu oli laimeaa rajoittuen toissijaisiin kysymyksiin. Perustuslain tarkastelu jäi tällöin kokonaan puuttumaan. Eipä siis ihme, että lakiin jäi ikään kuin "suutareiksi" kirjauksia, jotka toteutuessaan tulevat lainvalmistelijan mukaan yllättämään suomenkielisen enemmistön.

Suomen kielen nostaminen alennustilastaan ja kansalaisten kielivarannon monipuolistaminen vaativat kieli- ja koulutuspolitiikan radikaalia muuttamista. Jotta tämä voisi toteutua, on asiasta käytävä laaja ja syvällinen kansalaiskeskustelu. Sen pohjalta tulee laatia strategia vuoden 2023 eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Niissä kansalaisten on varmistettava, että eduskuntaan saadaan vankka suomenmielinen enemmistö, joka on valmis uudistamaan koko kielilainsäädännön perustuslain 17 §:stä alkaen.

Jotta lasten ja nuorten suomen kielen taitotaso saadaan kohenemaan, on heitä innostettava ja ohjattava oivaltamaan suomen kielen omaperäisyys ja ilmaisuvoima. Se on haaste niin äidinkielen kuin vieraidenkin kielten opettajille - ja itse asiassa kaikki muutkin opettajat voivat kantaa kortensa kekoon, kukin omalla sarallaan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Paul Betcke
Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistyksen puheenjohtaja
Tyhjennä