logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Yhdistykselle lähetettyä postia

Arvoisa Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys (10.11.2020)

Kansanedustajille lähetetyt viestit

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan

Suomen kielipolitiikka ja kielilainsäädäntö poikkeavat täysin muiden maiden kieliratkaisuista.

Toisaalta Suomessa tai tarkennettuna Manner-Suomessa on pienen vähemmistökielen pakkokoulutus toteutettu koko maan kattavasti kaikilla koulutuksen asteilla ja kaikille ikäluokille. Muista maista ei löydy Suomen kaltaisia ratkaisuja. Muissa maissa on useimmiten etsitty alueellisia kieliratkaisuja ja harvoin vähemmistökielen opiskelu on kaikille pakollista; yleensä näin on vain tietyissä osissa maata ja vain joitakin vuosiluokkia kestäen.

Toisaalta Ahvenanmaan maakunnassa on toteutettu muiden maiden käytäntöä muistuttava kieliratkaisu, mutta tylyydessään ja suvaitsemattomuudessaan sekin on täysin poikkeuksellinen. Vastaavanlaisissa tapauksissa muualla maailmassa on sentään kielivähemmistöillekin sallittu omakielinen koulutus, joka Ahvenanmaalla on kielletty.

1. Kielipolitiikkamme epäkohdat

Suomenkielinen kielienemmistö on joutunut nöyryyttävän kielilainsäädännön uhriksi. Enemmistön ja samalla yksilön oikeus päättää omista asioistaan on sivuutettu. Suomessa voi kieltäytyä jopa asepalveluksesta, mutta ruotsin pakko-opiskelussa ei armoa anneta.

Perustuslain 17 § sanoo, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Lisäksi sama pykälä kertoo, että jokaisella on oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään. (Liite 1). Mutta perustuslaki ei määrittele, että jokaisen suomalaisen tulee lukea pakolla vähemmistökieli ruotsia. Perustuslaki ei myöskään kerro, että suomenkielisten on palveltava kielivähemmistöä ruotsiksi. Kuitenkin perustuslakia on haluttu tulkita niin, että 90 %:n suomenkielinen enemmistö ja 5 %:n ruotsinkielinen vähemmistö olisivat samanarvoisia samanlaisin oikeuksin ja velvollisuuksin. Perustuslain 17 §:n virheellisesti tulkittu kielivähemmistön "meillä on oikeus "-hokema on muunnettu kielienemmistölle osoitettuna käänteisesti muotoon "teillä on velvollisuus". Tulkinta on viety kaikkiin alempiin lakeihin ja asetuksiin.

Käytännössä ruotsin kieli on maan ainoa kansalliskieli, sillä perustuslaissa mainitulla toisella kansalliskielellä ei ole mitään arvoa eikä asemaa Ahvenanmaan maakunnassa.

Ruotsin kieli on saanut kaikessa järjettömät mittasuhteet. Ilman ruotsin hyväksyttävää suorittamista portit eteenpäin sulkeutuvat ja nuori voi jäädä arvottomaksi yhteiskunnan hylkiöksi, kun joko opiskelupaikka ei aukea tai opiskelupaikan päättötodistus jää saamatta. Nuorten syrjäytyminen ja mielenterveyden ongelmat johtuvat tietenkin monista asioista, mutta yksi keskeinen syy on ruotsin pakollisuudessa. Nuorten suusta kuulee suorat sanat pakkoruotsista, mutta poliitikot eivät siitä välitä. Eduskunta ja poliitikot ovat pahimpia koulukiusaajia Suomessa.

Maamme kielivaranto eli kansalaisten taito hallita eri kieliä on kutistunut. Keskivertokoululaisen kolmen kielen yhdistelmä on nyt suomi, ruotsi ja englanti. Panostus muihin kieliin on romahtanut virheellisen kielipolitiikan vuoksi.

Poliitikot ovat toteuttaneet suomenkielisen enemmistön etujen vastaisen kielilainsäädännön toteuttaessaan pienen ruotsinkielisen vähemmistömme edut. Oikeudenmukaisuuden ja suhteellisuuden taju on puuttunut lakeja säätäviltä eduskunnilta presidenttejämme myöten. Seurauksena on enemmistöä alistava, kaikkiaan noin 300 lain ja asetuksen verkosto, jonka korjaaminen pienin kosmeettisin korjauksin on mahdotonta.

Perustuslain 18 § sanoo, että "Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön ". Kielitaitolaki loukkaa kuitenkin pahoin suomenkielisen työnhakijan oikeutta hakeutua haluamaansa työtehtävään. Siten kielitaitolaki on ristiriidassa perustuslain 18 §:n kanssa. Kielitaitolaki syrjii suomenkielisiä ja suosii ruotsinkielisiä työnhaussa.

Lisäksi Suomeen luotu kielipoliittinen järjestelmä eroaa täysin muiden maiden vastaavista järjestelmistä. Muut maat ovat toteuttaneet pääsääntöisesti alueellisia kieliratkaisuja siitäkin huolimatta, että valtiotasolla niissä olisi kaksi tai useampi virallinen kieli. Muualla maailmalla toimitaan maan kielienemmistön edun mukaisesti,niin, ettei enemmistölle koidu kohtuutonta rasitetta vähemmistöjen kielellisten oikeuksien toteutumisessa. (Liite 2).

Lakipykälien virheet näkyvät koulutusjärjestelmässämme sen kaikissa koulutuksen vaiheissa. Erityisen epäoikeudenmukaista on se, että koulutusjärjestelmämme suosii ruotsinkielisiä ja syrjii suomenkielisiä. Tämä näkyy erityisesti yliopistotason koulutuksessa, kun ruotsinkielisistä 50 % eli joka toinen pääsee yliopistoihin, kun suomenkielisistä vain noin 32 % eli joka kolmas. Ruotsinkielisen koulutuksen kielikiintiöiden ja aloituspaikkamääriltään ylisuurten ruotsinkielisten yliopistojen vuoksi tämä maa on jaoteltu hyväosaiseen vähemmistöön ja huonompiosaiseen enemmistöön. Asetuksissa ja oppilaitosten omissa määräyksissä on lisäksi suomenkielisiä hakijoita loukkaavia menettelytapoja. Ruotsinkieliset saavat hakea kaikkiin yliopistoihin omalla äidinkielellään, kun taas suomenkieliset eivät voi hakea ruotsinkielisiin yliopistoihin äidinkielellään, vaan pelkästään ruotsiksi.

Pääministeri Sanna Marin toi 5.3.2020 YK:n päämajassa puhuessaan esiin Suomen saavutuksia tasa-arvon saralla. Pääministeri ei tunnu ymmärtävän, että muiden saavutusten vastapainoksi tähän maahan on luotu kielilainsäädännön nimissä epätasa-arvo kieliryhmien välille.

Eduskunta lakeja säätävänä elimenä elää harhamaailmassa, jossa ei nähdä eikä haluta kuulla, mitä mieltä kansalaiset ovat heitä itseään läheisesti koskettavista asioista. Vuoden 2014 mielipidetutkimuksen mukaan 74 % suomalaisista haluaa ruotsin valinnaiseksi. Lisäksi noin puolet suomalaisista haluaa maan ainoaksi viralliseksi pääkieleksi suomen.

Poliitikot ummistavat korvat muutosvaatimuksilta. Tuntuu, että vain Ruotsalaisen kansanpuolueen ja yleensäkin äänekkään kielivähemmistömme vaatimukset kuuluvat päätöksenteossa. Myös tiedotusvälineitä vaivaa itsesensuuri ja ne vaikenevat kielipolitiikan epäkohdista. Suomessa vallitsevana on kansalaisten mielipiteiden vähättely, poliitikkojen kykenemättömyys kriittiseen ajatteluun, avoimen keskustelun välttäminen ja selvästikin kielipoliittisen kokonaisuuden hahmottamisen puute.

Entä mitä tekee Suomen nykyinen hallitus?

Vuonna 2020 pääministeri Sanna Marinin hallitus haluaa viedä kielipolitiikkaa suomenkielisiä aina vain nöyryyttävämpään suuntaan. Marinin hallitus haluaa hallitusohjelmansa mukaisesti ruotsin uudelleen pakolliseksi yo-kirjoituksiin. Lisäksi hallitusohjelma sisältää ns. kielistrategiaohjelman toteutuksen. Kielistrategia on suomenkielisten kannalta täysin tarpeeton ja suorastaan vahingollinen ohjelma, joka pelkästään kiristää suomenkielisten asemaa ja tähtää lähinnä vain ruotsin kielen ja ruotsinkielisten aseman parantamiseen. Lisäksi tähän hallitukseen on saatu täysin uutena Rkp:lle mittatilaustyönä teetetty tasa-arvoministerin virka. Tasa-arvoministeri tulee kielipoliisina valvomaan paitsi kielistrategian niin myös yleensäkin ruotsipainotteisen kielipolitiikan toteutumista. Erityisen tuomittavaa on jälleen se, että kielistrategiaohjelma aiotaan hyväksyttää salamyhkäisesti aivan jossain muualla kuin eduskunnassa.

Pitääkö ruotsinkielisten osuuden laskea nykyisestä viidestä (5) kolmeen (3) vai peräti yhteen (1) prosenttiin koko maan väestöstä ennen kuin Suomen päättäjät ymmärtävät muuttaa Suomen kielipolitiikan suunnan?

Me Yksikielisen Suomen puolesta-yhdistyksessä emme halua odottaa näin pitkään, vaan vaadimme, että Suomen kielilainsäädäntöön tehdään täydellinen remontti aloittaen perustuslaista ja jatkaen uudistusta alempiin lakeihin ja asetuksiin.

2. Vaatimukset kielilainsäädännön ja kielipolitiikan muuttamiseksi

1. Suomen kielipolitiikka on muutettava ja siihen liittyvä kielilainsäädäntö uudistettava täysin. Pienillä kosmeettisilla korjauksilla ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. (Liite 1).

2. Uudistus on aloitettava perustuslaista, jonka pykälä 17 § on muutettava sellaiseksi, jota jo vuosien 1917-19 perustuslakikomitea alunperin tavoitteli Suomen ensimmäiseen hallitusmuotoon eli kirjata suomen kielen maan ainoaksi viralliseksi pääkieleksi. (Liite 4). On myös luovuttava kansalliskielinimityksestä.

Ahvenanmaalla olkoon edelleen ruotsi ainoa virallinen kieli, mutta suomenkielisten kielelliseen asemaan on vastavuoroisesti tultava parannusta, jos Manner-Suomessa ruotsinkielisetkin kielellisiä oikeuksia voivat edellyttää saavansa. Ahvenanmaan tapa ratkaista kieliasia on ehdottomuudessaan ja suvaitsemattomuudessaan täysin poikkeuksellinen muiden maiden kieliratkaisuihin verrattuna.

3. Muut alemmat noin 300 lakia ja asetusta on muutettava vastaamaan uuden perustuslain henkeä erityisesti niin, että ruotsin pakollisuus poistetaan suomenkielisiltä kaikilta opetuksen asteilta. Samoin suomenkielisen virkamiehen tulee voida hakea mitä tahansa työtehtävää ilman virkamiesruotsin vaatimuksia. Kielitaitolaki loukkaa pahoin suomenkielisen työnhakijan oikeutta hakeutua haluamaansa työtehtävään. Lisäksi se on ristiriidassa perustuslain 18 §:n kanssa. Kielitaitolaki syrjii suomenkielisiä ja suosii ruotsinkielisiä työnhaussa.

4. Muiden maiden antaman esimerkin mukaan tulee tutkia alueellisten kieliratkaisujen mahdollisuutta kaksikielisillä alueilla. Kuitenkin tässäkin tulisi noudattaa EU:n suositusta kaksikielisyyden rajaksi kielivähemmistön 20 %:n osuutta.

5. Nuorilla on oltava oikeus niin halutessaan käydä koulunsa lukematta lainkaan ruotsia. Suomenkielinen ei ole ruotsinkielisen palvelija. Sitä ei jatkossa missään laissa tai asetuksessa voida vaatia. Suomenkielisten on voitava itse päättää, mitä kieliä he haluavat opiskella ja toteuttaa itseään vapaina pakkoruotsin kahleista.

6. Sen vuoksi opettajakoulutus on uudistettava ja täysin ylimitoitettu ruotsinopettajien koulutus on harkittava uudelleen ja alettava kouluttaa jatkossa opettajia monipuolisesti eri kieliin.

7. On outoa, että päättäjät itsepäisesti ja väkisin yrittävät käännyttää suomenkieliset kaksikielisiksi ja toiseksi identiteetiksemme ruotsin. Suomenkielisen identiteettiin kuuluu suomen kieli. Ruotsin kieli siihen ei kuulu. Päättäjien olisi vihdoin syytä ymmärtää, että nykytekniikka tarjoaa jo nyt keinoja ja apuvälineitä, joilla voidaan äidinkieleltään eri kieliryhmiin kuuluvia auttaa eri viranomaistilanteissa.

8. Ruotsinkielisten laajat erillisoikeudet vähemmistöryhmänä tulee ottaa tarkasteluun ja saattaa ne vastaamaan muiden vertailumaiden vähemmistöryhmien tilannetta. Nyt ruotsinkielisen vähemmistön holhoaminen Suomessa tulee maalle liian kalliiksi.

9. Kaksikielisyyden kustannuksia ei ole koskaan kerrottu tai uskallettu kertoa kansalaisille. Nyt ne on selvitettävä ja nykyisen kaksikielisyyden turhat rahahanat on suljettava ja käytettävä säästyneet varat muihin tärkeämpiin kohteisiin. Esimerkiksi Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson sanoi aikoinaan, että Ruotsilla ei ole varaa panostaa suomenkielisten koulutuksen ja aseman parantamiseen Ruotsissa.

10. On poistettava valtion avustukset Folktingetille, jota voi pitää vääränlaisena edustuslaitoksena valtion sisällä. Rahoituksen hoitakoot ruotsinkieliset säätiöt. Samoin Ahvenanmaan tukemisen ehtona on oltava suomen kielen ja suomenkielisten aseman parantaminen. Samoin Ahvenanmaan laivavarustamoiden tuet tulee tarkistaa uudelleen, sillä on väärin, että tukia ohjataan pääasiassa huvimatkailuun halvoin lipunhinnoin, kun muuhunkaan liikenteeseen Manner-Suomen puolella ei huvimatkailutukia jaella. Lisäksi valtiontuki varustamoille edistää välillisesti ja ansiottomasti ahvenanmaalaisten yhtiöiden verovapaata myyntiä laivoilla.

11. Tulee ottaa tarkasteltavaksi, onko ruotsinkielisillä säätiöillä, kuten Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland, oikeutta rahoittaa muiden kuin Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokkaita vaaleissa. Näitä lahjoituksia saaneet suomenkieliset ovat joka tapauksessa esteellisiä käsittelemään kielipolitiikkaan kuuluvia asioita eduskunnassa ja kunnissa.

12. Koulukirjoihin on saatava asiallista tietoa myös Suomen kielihistoriasta. Asiasta on tähän asti oppikirjoissa täysin vaiettu. (Liitteet 3 ja 4).

13. Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan kirjatut kielipoliittiset virheelliset ja vahingolliset tavoitteet on kumottava. Välittömästi on keskeytettävä valmistelut ruotsin tulosta uudelleen pakolliseksi ylioppilaskirjoituksiin. Samoin koko kielistrategian valmistelut ja toteutus on keskeytettävä. Jatkossa Suomeen ei tarvita "tasa-arvoministeriä", jos hänen pääasiallinen tehtävänsä on asettaa vaatimuksia suomenkielisille.

Yksikielisen Suomen puolesta-yhdistys
Leo Havukainen
25.3.2020

Tyhjennä