logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Yhdistykselle lähetettyä postia

Arvoisa Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys (10.11.2020)

Kansanedustajille lähetetyt viestit

Eduskunnan 100-vuotta (6.1.2021)

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

Onko pohjoismaista kieliyhteyttä olemassa? (12.4.2021)

Synpunkter på Finlands skolpolitik (9.2.2021)

Näkemyksiä Suomen koulutuspolitiikasta. (26.1.2021)

Kyseenalaistamisen kyseenalaisuus. (13.1.2021)

Suomen kieli tulee perustuslain muutoksella määrätä maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi (9.11.2020)

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

Leo Havukaisen kirjoituksia

Elävän kaksikielisyyden rikkaus ja todellisuus(24.10.2008)

Kaksikielisyyden kalliit kustannukset(18.9.2015)

Näin ruotsinkieliset palvelut voidaan turvata(10.11.2014)

Ruotsinkielisten etuisuuksien läpipääsemätön ryteikkö(21.10.2009)

Suomen virheellinen koulutuspolitiikka(31.1.2009)

Ylen tiedonvälitys on epätasa arvoista ja asenteellista

Yliopistojen rahoituksessa rakenteellinen vääristymä(6.6.2011)

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

Kyseenalaistamisen kyseenalaisuus.

Osuvalla kysymyksellään "Eikö saisi?" kansanedustaja Ben Zyskowicz otti kantaa (HS 29.12.2020) Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen (HS 17.12.2020) otsikolla Perusoikeusjuridiikka on usein tulkintaa. Pääkirjoituksessa oli paheksuttu sitä, että kansanedustajat kyseenalaistavat perustuslakiasiantuntijoiden kantoja. Zyskowicz painotti, että kyse on tällöin oikeudellisesta argumentoinnista ei puoluepolitiikasta.

Kysymyksellään Zyskowicz nostaa keskusteluun kansanvallan kannalta keskeisen asian, sananvapauden. Jos media kyseenalaistaa lainsäätäjien oikeuden kyseenalaistaa, niin miten on tavallisen kansalaisen vastaavan oikeuden laita? Lakien valmisteluvaiheessa etujärjestöt pystyvät vaikuttamaan eduskunnan päätöksiin. Perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kansalaisillakin on siihen oikeus, sillä "kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen".

Käytännössä kansanvaltaa käyttää "valtiopäiville kokoontunut eduskunta", mutta kansan oikeus rajoittuu lähinnä vaaleissa äänestämiseen. Puuttuminen lakien valmisteluun ja laeissa havaittuihin virheisiin ja niistä johtuviin epäkohtiin kuivuvat pelkiksi yrityksiksi. Myös yhteydenotot kansanedustajiin tahtovat jäädä yksisuuntaisiksi eikä perustuslakivaliokunta käsittele kansalaisten kirjelmiä.

Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on "oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä". Tämä oikeus jää valtamediassa tyhjäksi fraasiksi varsinkin silloin, kun kansalainen kyseenalaistaa valtiovallan ja sitä tukevan valtamedian "totuuksia". Kyseenalaistamisen kohtalona on päättäjien ja median sisilialainen omerta, vaikeneminen. Esimerkiksi kelpaa maamme kielipolitiikka, tabu nro 1.

Perustuslain 17 §:n tarkoitushakuinen virhetulkinta on tuottanut runsaat kolme sataa kielisäädöstä. Kansalaisoikeuksien tasapuolisen toteutumisen kannalta katastrofaalisin on vuoden 1968 peruskoululaissa toteutettu ruotsin kielen säätämiseen pakolliseksi koko suomenkieliselle ikäluokalle. Kielen ottaminen valtapolitiikan välineeksi on ainakin osasyy nykynuorten yleistyneisiin psyykkisiin ongelmiin, opintojen keskeyttämiseen ja syrjäytymiseen. Kyseessä on siis yhteiskunnallinen turvallisuusriski - vai haluaako joku asiantuntija tai kansanedustaja kyseenalaistaa tämän väitteen?

Perustuslain mukaan kaikille kansalaisille kuuluvat yhtäläiset kielelliset oikeudet. Tosiasia kuitenkin on, että tasa-arvo ei toteudu kansalaisten enemmistön kohdalla, koska valtiovalta on sälyttänyt sille oikeuksien sijasta juuri niitä polkevan kielellisen velvoitteen alakoulusta alkaen. Ruotsin kielen taito on asetettu kynnykseksi toiselle asteelle etenemiselle ja siltä valmistumiselle. Korkea-asteeltakin valmistuu vasta virkamiesruotsin suoritettuaan, ja ilman virkamiesruotsin tyydyttävää hallintaa julkisen sektorin virat ovat hakusessa. M.O.T.

Suomi voi nousta näennäisdemokratiasta liberaaliksi länsimaiseksi demokratiaksi ja oikeusvaltioksi vasta sitten, kun perustuslain 17 §:n sanamuoto muutetaan yksiselitteiseksi ja kaikki kansalaisryhmien välistä epätasa-arvoa ylläpitävät säädökset kumotaan.

Kansalaiskeskustelun käynnistämiseksi tästä asiasta olisi toivottavaa, että edes yksi kansanedustaja - mieluiten RKP:stä - rohkenisi julkisesti kyseenalaistaa Suomen kielipolitiikan. Vai mitä, Ben Zyskowicz?

Yksikielisen Suomen puolesta
Paul Betcke
Puheenjohtaja
Tyhjennä