Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen
Yksikielisen Suomen puolesta
Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen
Oletteko panneet merkille sen, miten surkeaa suomea Suomessa nykyään puhutaan ja kirjoitetaan? Ja ennen muuta, miten juuri sellaiset ihmiset joille kieli on ammatti - toimittajat, mainostajat, kansanedustajat - syyllistyvät kauniin äidinkielensä rääkkäämiseen. Virkkeissä subjektit ja predikaatit ovat eri paria, relatiivipronomineja joka ja mikä tai jotka ja mitkä käytetään miten sattuu, objektivirheitä vilisee teksteissä ... Kammottavinta on, että teitittelyn jalo taito on kadoksissa. Monikon toisen persoonan, TE -sanan, näköjään luullaan edellyttävän verbin valintaan monikkomuotoa! Olin vajota maan alle myötähäpeästä, kun pääministeri Antti Rinne viime syksynä valtiopäivien avajaisissa puheessaan Tasavallan presidentille kaksi kertaa syyllistyi tähän virheeseen.
Kunnioittavasti esitän kansanedustajille kielikurssia, muuten eduskunnan kyselytuntien seuraukset ovat viattomille kuulijoille tuhoisia!
Palaan otsikon aiheeseen ja kysyn, miksi suomenruotsalaiset puhuvat kauniimpaa suomea kuin suomensuomalaiset.
Selitykseni tulee tässä. Kun peruskoululakiin yllättäen ja pyytämättä vuonna 1968 tuli pakkoruotsi suomenkielisille koulukkaille, määrättiin tasapuolisuuden nimissä ruotsinkielisille koulukkaille pakkosuomi. Ja jokainen fiksu ja eteensä katsova nuori ymmärsi suomen tärkeyden vaikka oma äidinkieli ruotsi olisi ollut miten rakas tahansa ja vaikka suomen taidot olisivat jo ennen opintoja olleet kohtalaiset. Oli motivaatiota opiskella suomi, enemmistön kieli, kunnolla. Vain se takaisi menestyksen yhteiskunnassa. Ja tulokset ovat häikäisevät. Oman ilmoituksensa mukaan 90% suomenruotsalaisista puhuu suomea joko yhtä hyvin tai lähes yhtä hyvin kuin ruotsia.
Suomenkielisten ruotsintaito huolimatta läpi ensimmäisen, toisen ja korkea-asteen koulutuksen jatkuneesta ruotsin opiskelusta on surkea. Miksi? Ovatko suomalaiset ruotsinopettajat huonompia kuin suomenopettajat? Eivät ole. Ero on motivaatiossa: suomenruotsalaiset ovat motivoituneita opiskelemaan suomea, suomenkieliset eivät ole motivoituneita opiskelemaan ruotsia. Miksi opiskella ruotsia, jota Suomessa puhuu 4.7% äidinkielenään. Ei vaikka televisiosta tulisi päivät pääksytysten motivaation parantamiseksi Ruotsin salaisia huoneita, Näin Norjassa -katsauksia ja tanskalaislle maajusseille morsiamia! Ei motivaatiota pakolla tai vippaskonsteilla paranneta. Auttaisiko vapaaehtoisuus? Mitä lausuu asiasta RKP?
Marjatta Astrén TM FM lukion lehtori el.