logo (8K)

Yksikielisen Suomen puolesta

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli; ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

KIRJOITUKSIA ERI VAIKUTTAJILLE


Kansanedustajille lähetetyt viestit

Suomen kielilainsäädäntö tulee uudistaa kokonaisuudessaan (12.4.2020)

Suomen kaksikielisyydestä löydettävissä tuntuvia säästökohteita (30.5.2020)

Lehdistölle lähetetyt viestit

MISSÄ VIIPYY KANSALAISKESKUSTELU KANSALLISKIELISTÄMME? (5.6.2020)

Yksikielisyyden kautta elävään monikielisyyteen (15.6.2020)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille lähetetyt viestit

KANTELU AIHEESTA: SUOMENRUOTSALAISEN KIELIVÄHEMMISTÖN ETUOIKEUDET / PERUS- JA IHMISOIKEUDET LOUKKAAVAT SUOMENKIELISEN ENEMMISTÖN VASTAAVIA OIKEUKSIA (22.3.2020)

Opiskelija- ja nuorisojärjestöille lähetetyt viestit

Ruotsi tulossa taas pakolliseksi ylioppilaskirjoituksin (22.5.2020)

Muita yhdistyksen kirjoituksia

MIKSI SUOMENRUOTSALAISET PUHUVAT KAUNIIMPAA SUOMEA KUIN SUOMENSUOMALAISET? (22.10.2020)

Miten Suomesta tehtiin ruotsalainen? (10.7.2020)

Ruotsin kieli pakolliseksi aineeksi peruskouluun vuonna 1968 (1.9.2017)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?

web-sivut


Ota yhteyttä!

Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

spostiosoite (3K)

ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?
Hallitusohjelmaan on kirjattu suunnitelma korottaa oppivelvollisuusikää siten, että se ulottuisi peruskoulun jälkeen ns. toisen asteen koulutukseen lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Perusteina on mainittu koulutuksellinen tasa-arvo: myös vähävaraisten kotien nuorille halutaan taata mahdollisuus jatkaa opiskeluaan toisella asteella julkisin varoin. Toisena perusteena on nostettu esiin liian suuri vain peruskoulun suorittamiseen tyytynyt joukko. THL:n ja SITRAn vuonna 2018 julkaiseman tutkimustuloksen mukaan se, että nuori lopettaa koulunkäyntinsä peruskouluun, tulee maksamaan yhteiskunnalle 370 000 euroa per henkilö. Koulunkäymättömyyden hintalappu on niin suuri, että elleivät euromäärät olisi peräisin luotettavien ja epäpoliittisten tahojen laskelmista, niitä alkaisi epäillä propagandaksi! Mitä ilmeisimmin ne eivät sitä ole vaan karu totuus yhteiskuntamme ja työelämän uudesta todellisuudesta. Elämme koulutusyhteiskunnassa.
Huolestuttavinta on, että meillä on kasvamassa syrjäytymisvaarassa oleva, tai jo nyt syrjäytynyt, pitkälti yli sadan tuhannen nuorehkon ja varhaiskeski-ikää elävän, tavallisesti miesten joukko, jolle ei kelpaa sen enempää koulutus kuin työnteko. Jokainen syrjäytymistapaus on tragedia syrjäytyneelle itselleen, hänen lähipiirilleen sekä yhteiskunnalle, jonka kokonaiskustannuksiksi on arvioitu jopa miljoona euroa per syrjäytynyt elinkaarensa aikana. Jotain pitäisi siis tehdä.
Jos oppivelvollisuusiän nostaminen olisi ratkaisu syrjäytymisongelmaan, meidän pitäisi riemuiten kannattaa hallituksen hyvää suunnitelmaa. Entä jos täysin ilmainenkaan koulutus, jolla korvattaisiin nykyisin melkein ilmainen koulutus, ei sytytä opiskeluhaluja? Mitä sitten? Pettymys olisi suuri ja rahallinen panostus turha. Voi voi!
Olen kovasti ihmetellyt, miksi olemme jääneet arvailun asteelle, kun jo monien vuosien, jopa vuosikymmenten, ajan Suomessa on todettu edellä kuvattu yhteiskunnallinen häiriötila. Miksi ongelmatapauksilta itseltään ei ole kysytty, miksi koulutus ei kelpaa ja miksi työnteko ei kelpaa. Kun moni tutkimus nykyään on ns. nollatutkimus, tämä ei olisi. Ettei vain asia ole jäänyt tutkimatta siksi, että päättäjät pelkäävät vastauksia, koska ne paljastaisivat kaksi suurta virhearviointia, jotka eduskunnat kuluneen puolen vuosisadan aikana ovat tehneet.
Ensimmäinen väärä päätös tehtiin, kun aluksi peruskoululakiin 1968 ja myöhemmin kaikille koulutusasteille, myös toiselle asteelle ja kolmannelle asteelle eli korkeakouluihin, määrättiin suomenkielisille opiskelijoille pakkoruotsi. Mitä pakkoruotsi merkitsee? Se on julma vaatimus: ilman hyväksyttyä ruotsin arvosanaa, siis vähintään viitosta, opiskelija ei pysty siirtymään luokka- ja kouluasteelta eteenpäin eikä saa peruskoulun, lukion tai ammatillisen koulun päättötodistusta eikä maisterinpapereita korkeakoulusta. Tämä julma ja mieletön vaatimus, jolle ei ole perusteita perustuslaissa niin kuin usein uskotaan, on siis jo viidenkymmenen vuoden ajan tehnyt tuhojaan laajalla rintamalla. Muutamia pakko- eli haittaruotsin seurausilmiöitä: meille veronmaksajille ruotsin opetus maksaa niin monta miljardia vuodessa ettei sitä uskalleta kertoa; opiskelijoiden valmistuminen hidastuu tai pahimmissa tapauksissa jää kesken; ruotsi on syönyt kielivarannostamme aimo annoksen, ja nykyään maassamme on suuri puute meille tärkeiden maailmankielten, paitsi englannin, osaajista; myös suomen kieli on kärsijöiden joukossa, koska ruotsi kuluttaa myös suomen opetuksen resursseja.
Armovitonen peruskoulussa ei taatusti kannusta nuorta hakeutumaan sen enempää lukioon kuin ammattikouluun. Entä jos siellä ei enää olekaan sellaista ruotsin maikkaa, joka katsoo läpi sormiensa vaan antaa sen ansaitun nelosen! Tällä pakkoruotsin aikakaudella vaikutusvaltaisin opettaja kouluissa on ruotsin opettaja. Teoriassa hänellä on voima ja valta sitoa tai päästää niin kuin inkvisitiolla keskiajalla. Käytännössä ainakin minun tuntemani ruotsin opettajat ovat humaaneja, oppilaittensa parasta ajattelevia ihmisiä.

Paremmin kuin Arkadianmäen "asiantuntijat" he ymmärtävät, ettei pakko ole motiiveista paras. Kun vuonna 2014 eduskunta äänesti nurin kansalaisaloitteen vapaasta kielivalinnasta, uskon ruotsin opettajien kuuluneen siihen 74%:iin kansasta, joka oli vaatinut ruotsin opiskelua vapaavalintaiseksi.

Toinen suuri virhe, se joka vaikuttaa haluttomuuteen hakeutua työelämään, on vastikkeeton raha, jonka käyttöön vaarallisen leväperäinen sosiaalilainsäädäntömme terveet ja työkykyiset murkkuikäiset opettaa. Ja oppivathan he! Oikeastaan on ihme, että kuitenkin suuri enemmistö viitsii opiskella ja tehdä työtä. Julkisin varoin kustannettu mahdollisuus laiskotteluun on todellinen hunaja-ansa, hunajaisin minkä kouluelämän moniin pakkorakoihin suivaantunut, mukavuudenhaluinen ja vielä lapsekkaasti ajatteleva eli ajattelematon nuori peruskoulun jälkeen edestään löytää. Hyvät kansanedustajat, luetteko te ollenkaan lakiesityksiä, jotka tulette hyväksymään? Syrjäytymiskehityksen alku on, jos ei aina niin ainakin liian usein eduskunnan syytä. Murheellista.
Ja mikä surkeinta, kansanedustajamme näyttävät yhä luulevan ja uskovan, että korjausliikkeeksi riittää muutaman vuoden pidennys oppivelvollisuuteen. Vanhat virhepäätökset, pakkoruotsi ja vastikkeettoman rahan jakelu, saavat jäädä ennalleen. Saavatko? Luulo ei ole tiedon väärti, sanoi vanha kansa.

Marjatta Astrén TM FM lukion oppilaanohjaaja em.
Hämeenlinna

Tyhjennä