Ota yhteyttä!
Anna palautetta. Mielipiteesi on meille tärkeä. Onko sinulla kenties ideoita toimintamme
kehittämiseen? Kerro ne meille kirjoittamalla alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.
ONKO OPPIVELVOLLISUUSIÄN NOSTAMINEN KAHDEN SUUREN VIRHEEN KORJAUSYRITYS?
Hallitusohjelmaan on kirjattu suunnitelma korottaa oppivelvollisuusikää siten, että se ulottuisi peruskoulun
jälkeen ns. toisen asteen koulutukseen lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Perusteina on mainittu
koulutuksellinen tasa-arvo: myös vähävaraisten kotien nuorille halutaan taata mahdollisuus jatkaa
opiskeluaan toisella asteella julkisin varoin. Toisena perusteena on nostettu esiin liian suuri vain
peruskoulun suorittamiseen tyytynyt joukko. THL:n ja SITRAn vuonna 2018 julkaiseman tutkimustuloksen
mukaan se, että nuori lopettaa koulunkäyntinsä peruskouluun, tulee maksamaan yhteiskunnalle 370 000
euroa per henkilö. Koulunkäymättömyyden hintalappu on niin suuri, että elleivät euromäärät olisi peräisin
luotettavien ja epäpoliittisten tahojen laskelmista, niitä alkaisi epäillä propagandaksi! Mitä ilmeisimmin ne
eivät sitä ole vaan karu totuus yhteiskuntamme ja työelämän uudesta todellisuudesta. Elämme
koulutusyhteiskunnassa.
Huolestuttavinta on, että meillä on kasvamassa syrjäytymisvaarassa oleva, tai jo nyt syrjäytynyt, pitkälti yli
sadan tuhannen nuorehkon ja varhaiskeski-ikää elävän, tavallisesti miesten joukko, jolle ei kelpaa sen
enempää koulutus kuin työnteko. Jokainen syrjäytymistapaus on tragedia syrjäytyneelle itselleen, hänen
lähipiirilleen sekä yhteiskunnalle, jonka kokonaiskustannuksiksi on arvioitu jopa miljoona euroa per
syrjäytynyt elinkaarensa aikana. Jotain pitäisi siis tehdä.
Jos oppivelvollisuusiän nostaminen olisi ratkaisu syrjäytymisongelmaan, meidän pitäisi riemuiten kannattaa
hallituksen hyvää suunnitelmaa. Entä jos täysin ilmainenkaan koulutus, jolla korvattaisiin nykyisin melkein
ilmainen koulutus, ei sytytä opiskeluhaluja? Mitä sitten? Pettymys olisi suuri ja rahallinen panostus turha.
Voi voi!
Olen kovasti ihmetellyt, miksi olemme jääneet arvailun asteelle, kun jo monien vuosien, jopa
vuosikymmenten, ajan Suomessa on todettu edellä kuvattu yhteiskunnallinen häiriötila. Miksi
ongelmatapauksilta itseltään ei ole kysytty, miksi koulutus ei kelpaa ja miksi työnteko ei kelpaa. Kun moni
tutkimus nykyään on ns. nollatutkimus, tämä ei olisi. Ettei vain asia ole jäänyt tutkimatta siksi, että
päättäjät pelkäävät vastauksia, koska ne paljastaisivat kaksi suurta virhearviointia, jotka eduskunnat
kuluneen puolen vuosisadan aikana ovat tehneet.
Ensimmäinen väärä päätös tehtiin, kun aluksi peruskoululakiin 1968 ja myöhemmin kaikille koulutusasteille,
myös toiselle asteelle ja kolmannelle asteelle eli korkeakouluihin, määrättiin suomenkielisille opiskelijoille
pakkoruotsi. Mitä pakkoruotsi merkitsee? Se on julma vaatimus: ilman hyväksyttyä ruotsin arvosanaa, siis
vähintään viitosta, opiskelija ei pysty siirtymään luokka- ja kouluasteelta eteenpäin eikä saa peruskoulun,
lukion tai ammatillisen koulun päättötodistusta eikä maisterinpapereita korkeakoulusta. Tämä julma ja
mieletön vaatimus, jolle ei ole perusteita perustuslaissa niin kuin usein uskotaan, on siis jo viidenkymmenen
vuoden ajan tehnyt tuhojaan laajalla rintamalla. Muutamia pakko- eli haittaruotsin seurausilmiöitä: meille
veronmaksajille ruotsin opetus maksaa niin monta miljardia vuodessa ettei sitä uskalleta kertoa;
opiskelijoiden valmistuminen hidastuu tai pahimmissa tapauksissa jää kesken; ruotsi on syönyt
kielivarannostamme aimo annoksen, ja nykyään maassamme on suuri puute meille tärkeiden
maailmankielten, paitsi englannin, osaajista; myös suomen kieli on kärsijöiden joukossa, koska ruotsi
kuluttaa myös suomen opetuksen resursseja.
Armovitonen peruskoulussa ei taatusti kannusta nuorta hakeutumaan sen enempää lukioon kuin
ammattikouluun. Entä jos siellä ei enää olekaan sellaista ruotsin maikkaa, joka katsoo läpi sormiensa vaan
antaa sen ansaitun nelosen! Tällä pakkoruotsin aikakaudella vaikutusvaltaisin opettaja kouluissa on ruotsin
opettaja. Teoriassa hänellä on voima ja valta sitoa tai päästää niin kuin inkvisitiolla keskiajalla. Käytännössä
ainakin minun tuntemani ruotsin opettajat ovat humaaneja, oppilaittensa parasta ajattelevia ihmisiä.
Paremmin kuin Arkadianmäen "asiantuntijat" he ymmärtävät, ettei pakko ole motiiveista paras. Kun
vuonna 2014 eduskunta äänesti nurin kansalaisaloitteen vapaasta kielivalinnasta, uskon ruotsin opettajien
kuuluneen siihen 74%:iin kansasta, joka oli vaatinut ruotsin opiskelua vapaavalintaiseksi.
Toinen suuri virhe, se joka vaikuttaa haluttomuuteen hakeutua työelämään, on vastikkeeton raha, jonka
käyttöön vaarallisen leväperäinen sosiaalilainsäädäntömme terveet ja työkykyiset murkkuikäiset opettaa. Ja
oppivathan he! Oikeastaan on ihme, että kuitenkin suuri enemmistö viitsii opiskella ja tehdä työtä. Julkisin
varoin kustannettu mahdollisuus laiskotteluun on todellinen hunaja-ansa, hunajaisin minkä kouluelämän
moniin pakkorakoihin suivaantunut, mukavuudenhaluinen ja vielä lapsekkaasti ajatteleva eli ajattelematon
nuori peruskoulun jälkeen edestään löytää. Hyvät kansanedustajat, luetteko te ollenkaan lakiesityksiä, jotka
tulette hyväksymään? Syrjäytymiskehityksen alku on, jos ei aina niin ainakin liian usein eduskunnan syytä.
Murheellista.
Ja mikä surkeinta, kansanedustajamme näyttävät yhä luulevan ja uskovan, että korjausliikkeeksi riittää
muutaman vuoden pidennys oppivelvollisuuteen. Vanhat virhepäätökset, pakkoruotsi ja vastikkeettoman
rahan jakelu, saavat jäädä ennalleen. Saavatko? Luulo ei ole tiedon väärti, sanoi vanha kansa.
Marjatta Astrén TM FM lukion oppilaanohjaaja em.
Hämeenlinna
