Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Yleisön julkaisuja



Arvoisa kansanedustaja

Aihe: Ruotsin kielen asemaan Suomessa tehtävä lainsäädännöllisiä muutoksia

1. Mielipidekyselyt

Taloustutkimus oy:n tekemien kyselytutkimusten mukaan 70 %:a suomalaisista kannattaa ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi aineeksi kouluissa.

2. Kielivähemmistöjen vertailu Manner-Suomi- Ahvenanmaa- Ruotsi

Aluksi kannattanee vertailla keskenään kolmea aluekokonaisuutta, joissa kaikissa on sekä suomen- että ruotsinkielistä väestöä. Manner-Suomessa (ilman Ahvenanmaata) on hieman yli 260000 ruotsinkielistä eli 5 % alueen väestöstä, Ahvenanmaalla on asukkaita 26530, joista suomenkielisiä on 5 %. Ruotsissa on 9,1 milj. asukasta, joista suomenkielisiä on myös 5 %.

Entä mitkä ovat vähemmistökielisten oikeudet Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa? Vastaus on, että sekä Ahvenanmaalla että Ruotsissa suomenkielisten kielelliset erityisoikeudet ovat mitättömiä. Internetissä Euroopan Unionin jäsenvaltioiden esittelyssä hakusanalla "Sverige" löytyy ruotsinkielinen teksti "I landet bor minst 17000 samer, och det finns också en minoritet etniska finländare". Teksti löytyy samassa muodossa kaikkien EU:n jäsenmaiden kielillä. Tämä kertonee paljon ruotsalaisten asenteesta suomenkielisiin. Suomalaisten määrä 450000 halutaan pimittää ja koko vähemmistöasia ulospäin lakaista maton alle.

Sen sijaan Suomessa ruotsinkielisen vähemmistön etuoikeudet sekä toisaalta enemmistön velvollisuudet ja nöyryyttäminen ovat saaneet sellaiset mittasuhteet, ettei maailmassa toista vastaavaa esimerkkiä hevin löydy.

3. Kieli- ja kielitaitolait

Vuonna 2004 voimaan tullut kielilaki määrittelee yksinkertaistettuna, että mikäli aikoo saada julkisen viran tai toimen, on osattava ruotsia. Vaatimus koskee käytännössä työpaikkaa valtion tai kaksikielisen kunnan palveluksessa sekä työpaikkoja valtion tai kuntien liikelaitoksissa, jotka tuottavat palveluksia valtiolle tai kaksikieliselle kunnalle. Kuitenkaan Ahvenanmaata Suomen kielilaki ei koske. Siellä ei ketään velvoiteta osaamaan vastaavasti suomea. Tämä osoittaa todellista tekopyhyyttä ja välinpitämättömyyttä lainlaatijoiden taholta.

Tasa-arvoa ei ole se, että ruotsin taitoa vaaditaan kokonaisilta ammattiryhmiltä, vaikka viranomaisten alueella asuisi vain muutama prosentti ruotsinkielisiä. Valtion viroissa ruotsintaitovaatimukset koskevat koko maata, vaikka kaksikielisiä kuntia on ainoastaan rannikkoseudulla.

Minkä vuoksi joensuulaisen tai porilaisen poliisin pitäisi osata ruotsia, vaikka hän ei ikinä tapaisi työssään henkilöä, joka kyseistä kieltä käyttää. Tulevaisuudessa Suomeen tulee paljon maahanmuuttajia. Kaikkien on kuitenkin opiskeltava sekä suomen että ruotsin kielet, voidakseen ottaa vastaan esimerkiksi palvelusektorin työn. Täysin kohtuutonta. Enemmistön etua poljetaan, jos jossain tehtävässä suomenkielinen pätevä ja hyvä hakija ei voi ottaa tehtävää vastaan ruotsin kielen osaamattomuuden vuoksi.

Suomen kielilainsäädäntö ja kielitaitolaki ovat epädemokraattisuudessaan ainutlaatuisia. Kielilainsäädäntö ei kestä minkäänlaista tarkastelua.

4. Kiintiöpaikat ruotsinkielisille yliopistoissa

Suomessa ruotsinkielisille on varattu osuuttaan suurempi määrä aloituspaikkoja yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ruotsissa kielikiintiöt sen sijaan poistettiin, koska niiden katsottiin syrjivän enemmistökielisiä. Lisäksi Suomessa ruotsinkielisillä on alemmat pääsykoerajat korkeakouluihin kuin suomenkielisillä kiintiöaloituspaikkojen vuoksi.

Opetushallituksen tilastotietoraportti Weran "Koulutuksen määrälliset indikaattorit" -julkaisusta on laskettavissa, että ruotsinkielisiä opiskelijoita on 2000-luvulla hyväksytty yliopistoihin keskimäärin 53 % ruotsinkielisistä hakijoista. Suomenkielisiä opiskelijoita on vastaavasti hyväksytty keskimäärin 35 % suomenkielisistä hakijoista ja ulkomaalaisia noin 25 % ulkomaalaisista hakijoista. Ruotsinkielisten ylisuuri osuus johtuu siis ruotsinkielisten kiintiöpaikoista, mikä merkitsee, että ruotsinkieliset pääsevät opiskelemaan yliopistoissa huomattavasti suomenkielisiä alemmilla pääsykoe- ja todistuspisteillä.

Opetushallituksen tiedoissa näyttää olevan selvät salailun merkit, koska opintoalakohtaisia ruotsinkielisten aloituspaikkoja ei Opetushallituksen julkaisussa ole, vaikka tiedot hakeneista ja hyväksytyistä ulkomaalaisistakin tiedot on julkaistu. Joka tapauksessa vuosittain kaikkiaan vajaasta 1700 yliopistoihin hyväksytystä ruotsinkielisestä opiskelijasta noin 500-550 saa opiskelupaikan suomenkielisten hakijoiden kustannuksella. Käännettynä asian voi sanoa, että joka ikinen vuosi 500-550 suomenkielistä opiskelijaa menettää yliopistopaikan ruotsinkielisten kiintiöpaikkojen ja alempien pisterajojen vuoksi.

Vaikka vertailutietojen saanti opiskelualoittain on tehty vaikeaksi voidaan sanoa, että ainakin kauppatieteellisillä, oikeustieteellisillä ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla ruotsinkielisten aloituspaikkaosuudet ovat noin12-18 % kaikista aloituspaikoista.

Tyypillisenä ja ahneena esimerkkinä voi pitää seitsemän Rkp:n edustajan 9.6.2005 (KK 594/2005) eduskunnan puhemiehelle jättämää aloitetta, jossa halutaan saada maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan ruotsinkieliset aloituspaikkakiintiöt. Perustelutkin ovat naurettavia.

Suomessa valmistuu suhteettoman paljon ruotsinkielisiä akateemisesti koulutettuja ja vieläpä yhteiskunnan avainpaikoille. Ruotsin- ja suomenkielisen koulutuksen osuus pitää olla suhteessa väestömäärään.

5. Ei velkaa Ruotsille eikä ruotsinkielisille

Suomenkieliset ovat vuosisatoja saaneet alistua vieraiden määräysvaltaan. Suomenkieliset eivät vieläkään voi tuntea olevansa henkisesti vapaita, koska ruotsin kieli ja siihen liittyvät rasitteet ovat suomenkielisille kuin henkinen kiviriippa hartioilla. Monikaan suomalainen ei katso olevansa missään kiitollisuuden velassa Ruotsille eikä suomenruotsalaisille. Ei todellakaan löydy mitään niin tärkeää asiaa, mikä velvoittaisi meidät pakolla opiskelemaan tai puhumaan ruotsia eikä antamaan ruotsinkielisille valtavaa opiskelupaikkaetua yliopistoihin. Ruotsin kieli on vain yksi pieni kieli muiden joukossa, tosin tärkeä sitä äidinkieltään puhuville.

Koskaan en tiedä kouluissa olleen opetusta suomensukuisten kansojen kielistä eli omista suomalaisista sukujuuristamme. Virolaisia on määrällisesti paljon enemmän kuin ruotsinkielisiä Suomessa. Moni pitäisi viron kieleen tutustumista paljon tärkeämpänä kuin ruotsin kieltä, jota joudumme opiskelemaan vuosia ja jolle joudumme uhraamaan aikaamme kohtuuttoman paljon.

6. Kielikylpy ruotsinkielisille

Ruotsin kieli ei todellakaan ole suomenkielisille rikkaus, se on vain pakolla annettu rasite.

Meitä suomalaisia ja erityisesti Teitä poliitikkoja on moitittu huonosta kielitaidosta; erityisesti on mainittu englannin, mutta ajoittain myös saksan ja ranskan huono kielitaito tai sen puuttuminen. Syy tähän on osittain ruotsin kielen kohtuuton painottaminen opetuksessa. Ruotsin kielestä vapautunut aika voitaisiin hyödyntää esim. englannin kielen puhe- ja keskustelutaidon kehittämiseen. Koko kansa hyötyisi tästä.

Nykyjärjestelmää halvemmaksi tulisi järjestää ruotsinkielisille kattava tulkkipalvelu asioittensa hoitoon. Myöskin helpompaa on antaa ruotsinkielisille "kielikylpyjä" suomen kielellä kuin valjastaa kokonainen kansa opiskelemaan sellaista marginaalikieltä, joista useimmille ei koskaan tule olemaan todellista käyttöä koko elämänsä aikana.

Eikö kerta kaikkiaan voisi ajatella Ruotsin, Ahvenanmaan sekä lukuisien muiden esimerkkien tapaan, että vähemmistö opettelee enemmistön kielen, mutta saa vapaasti käyttää omaa kieltään ja vaalia omaa kulttuuriaan, kunhan niitä ei tuputeta enemmistölle.

Pohjoiskarjalainen Tohmajärven kunta ei saanut itse päättää peruskoulujensa B-kieleksi toista kieltä ruotsin tilalle. Opetusministeriö perusteli kielteistä kantaansa sillä, että molempien kielten osaaminen ja opiskelu ovat tärkeitä myös tulevaisuudessa koko maassa. Tämäkin on selkeää suomenkielisen enemmistön aliarviointia ja mielipiteen polkemista.

7. Kaikki asiaan liittyvät lait ja asetukset tulee ottaa Eduskunnassa uudelleen käsittelyyn

Kielilaki, kielitaitolaki ja kaikki ruotsin kieleen liittyvät muut lait ja asetukset tulee voida ottaa Eduskunnassa uudelleen käsittelyyn ja korjattaviksi. Koko ruotsinkielisten etuoikeuksien järjestelmä on myös otettava uuteen tarkasteluun. Opiskelupaikkojen määriä ja kaikkia kielijakoon liittyviä asioita on tarkasteltava kieliosuuksien suhteessa.

Me suomenkieliset haluamme puolustaa oikeuksiamme pakkovaltaa vastaan, kunnes opitte ajattelemaan suomenkielistenkin etua ja korjaatte tekemänne tyhmyydet.

Enemmistö puhuu enemmistön kieltä ja pienen vähemmistön on sopeuduttava ja opeteltava suomen kieli - vaikka kielikylvetyksin - mikäli Suomessa asuvat. Kalliit kaksikielisyyteen liittyvät asiat (esimerkkeinä Ahvenanmaa, ruotsinkielinen TV- ja radio-ohjelmatuotanto sekä katukylttijärjestelmä) tulisi ottaa uudelleen harkintaan. Ruotsin Valtiopäivien päätös vuodelta 2005 säätää ruotsin kieli maan ainoaksi pääkieleksi voisi olla tässäkin mallina Suomeen. Siten mallia Ruotsista Suomen Eduskunnalle :

- kielienemmistön kieli (suomi) on valtakunnan julkishallinnon ainoa kieli
- kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön (suomen ) kielen kouluissa pakollisena
- enemmistökieltä (suomea) puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa
- valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimuksia
- kielikiintiöitä yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa ei ole

Suomenkielisten suhtautuminen ruotsin kieleen ja halu opiskella sitä muuttuu entistä torjuvammaksi, ellette tee asian suhteen pian jotain.

Jos Teillä ei ole halua kuunnella suomalaisten enemmistön mielipidettä, ei Teitä tässä asiassa voine kutsua sanan varsinaisessa merkityksessä kansanedustajiksi. Te olette vain Eduskunnan jäseniä.

Mikkelissä 18.3.2008
Leo Havukainen
Valtiot. maist.
Mikkeli

Takaisin luetteloon


Anna vinkki meille hyvästä ja alaan liittyvästä mielipidekirjoituksesta!

Kirjoita meille osoitteeseen palaute(at)kielipolitiikka.net tai palaute-sivun kautta

Kielipoliittisista epäkohdista voit itsekin kirjoittaa lehdille.