Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Yleisön julkaisuja



Avoin kirje kansanedustajille

Arvoisa kansanedustaja

I PERUSOPETUKSEN UUDET TAVOITTEET

Opetushallituksen työryhmä valmistelee parhaillaan perusopetuksen uusia tavoitteita ja uutta tuntijakoa. Työryhmä on halunnut käynnistää "avoimen" kansalaiskeskustelun antamalla yleisölle mahdollisuuden esittää asiasta kantansa. Kuitenkin mielipiteitä on sensuroitu rajusti. Kaikki nimimerkeillä ja osa omalla nimellä kirjoittaneiden teksteistä on poistettu. Kansalaisten mielipiteiden väheksyntä herättää vastenmielisyyttä ja paljon kysymyksiä.

Ihmetystä herättää myös, miksi työryhmän puheenjohtajana voi toimia svenska nu-verkostoon kuuluva henkilö. Ala-arvoista on myös se, työryhmän puheenjohtaja on jo ennakkoon antanut lausunnon, että ruotsin kielen asemaan kouluopetuksessa ei puututa. Svenska nu-järjestön avoimena tavoitteena on lujittaa ruotsin kielen asemaa yhteiskunnassa ja erityisesti koululaitoksessa. Miten eduskunta voi hyväksyä myöskin sen, että svenska nu-verkoston rahoittajina ovat mm. Ruotsin ja Suomen valtiot?

Mikäli työryhmä ja erityisesti päättäjät (hallitus) voivat vielä uuteen perusopetuksen tuntijakoon hyväksyä ruotsin kielen pakollisena oppiaineena, tulee pakkoruotsikysymyksestä koululaitosta repivä ja kansakuntaa kahtia jakava rasite.

II RUOTSINKIELISEN VÄHEMMISTÖN SUOSIMINEN

Arvoisa kansanedustaja, miten voitte hyväksyä seuraavanlaisen listan ruotsinkielisen vähemmistökansanosan suosimisesta suomenkielisen enemmistön kustannuksella 2010-luvun Suomessa:

1. - Ruotsinkielisellä vähemmistöllä on kaikki omat ruotsinkieliset laitoksensa; päiväkodit, koulut, yliopistot, vanhainkodit sekä osittain jopa terveysasemansa. Kuitenkaan Ahvenanmaalla suomenkielisten - tämän maan kansalaisten - ei sallita perustaa omia suomenkielisiä päiväkotejaan, koulujaan, vanhainkotejaan eivätkä he saa terveyspalveluja omalla äidinkielellään. Sama tilanne on Ruotsissa kielivähemmistönä asuvalla suomenkielisellä väestöllä. Ahvenanmaalla ja Ruotsissa kielivähemmistöön kuuluvat suomenkieliset omaksuvat enemmistön kielen eli ruotsin eivätkä saa erityiskohtelua tai omakielistä palvelua.

2. - Tie- ja katukylttimerkinnät ovat kaksikielisissä kunnissa kahdella kielellä (lukuun ottamatta Ahvenanmaata, jossa ne ovat vain ruotsiksi). Muissa eurooppalaisissa maissa on ajateltu taloudellisuutta, sillä merkinnät ovat vain maan pääkielen tai ainakin alueen enemmistökielen mukaan vain yhdellä kielellä.

3. - Suomessa on pienen kielivähemmistön vuoksi luotu rinnakkainen ja kallis kaksinkertainen hallinto; vain vankeinhoito on täysin suomenkielistä.

4 - Tiede-, taide- ja kulttuuriavustukset ovat euromääräisesti likimain samansuuruisia 5 %:n ruotsinkieliselle vähemmistölle ja 92 %:n suomenkieliselle enemmistölle. Ruotsinkieliset säätiöt jakavat omilleen (ruotsinkielisille) 90 % kaikista tukimäärärahoista ja loput 10 % menee niille suomenkielisille, jotka toimivat ruotsinkielisessä "ympäristössä". Sen sijaan suomenkieliset yksityiset säätiöt jakavat tasapuolisesti apurahoja kielestä riippumatta. Julkisista varoista eli opetusministeriön myöntämistä apurahoista jaetaan vuosittain 8 % ruotsinkielisille hakijoille. Miksiköhän juuri 8 %?

5. - Opetusministeriö jakaa vuosittain valtakunnalliset liikuntajärjestöjen tuet. Finlands svenska idrott on 10. suurin yksittäinen tuen saaja; lähes yhtä suuri kuin esimerkiksi Jääkiekkoliitto tai Hiihtoliitto ja suurempi kuin Kuntoliikuntaliitto. Miten kieli voi tässäkin asiassa olla niin merkittävä tekijä?

6. - Ahvenanmaa on valtion tuen nettosaaja, vaikka maakunta ei kunnioita lainkaan suomenkielisten oikeuksia. Ahvenanmaan suomenkielisiä kohtaan harjoittamasta kielirasismista Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on langettanut Suomen valtiolle kahdesti sakot.

7. - Ahvenanmaalla lapsilisät ovat Manner-Suomessa maksettuja lapsilisiä reilusti korkeampia. Ahvenanmaalla 1. lapsesta maksetaan 110 € ja Manner-Suomessa 100 €. Vastaavasti 2. lapsesta maksetaan 143 € ja 110,50€, 3. lapsesta 185 € ja 145 € sekä 4. lapsesta 214 € ja 161, 50 €. Asia ei ole yhdentekevä suomenkielisille, koska Suomen valtio tukee Ahvenanmaata taloudellisesti vaatimatta vastineeksi suomenkieliselle väestölle kunnallisia palveluita suomeksi.

8. - Kaikki mahdolliset asiapaperit käännetään ruotsiksi. Lisäksi Folktingetille on annettu käännösmonopoli ilman kilpailua ja kustannuskontrollia.

9. - Kaikkien ruotsinkielisten ei tarvitse Suomessa opiskella pakolla suomea, mutta kaikkien suomenkielisten on opiskeltava pakolla ruotsia peruskoulusta yliopistoon. Kielienemmistöä sortava kielipoliittinen järjestelmä on poikkeuksellinen, jolle ei löydy vertaistaan eurooppalaisten sivistysvaltioiden joukosta. Oikea ja järkevä tapa on tehostaa ruotsinkielisten suomen kielen opiskelua. Suomessa häntä heiluttaa kissaa. Häntä on ruotsin kieli ja kissa suomenkielinen enemmistö.

10. - Virkamiesruotsin vaatimus on kohtuuton paitsi maahanmuuttajille, niin nimenomaan suomenkielisille, koska ruotsinkielisten palveluiden turvaaminen ei ole yksityisen kansalaisen tehtävä. Virkamiesruotsin vaatimus ei saa estää ammatillisesti pätevää henkilöä hakeutumasta julkiseen virkaan tai tehtävään.

11. - Ruotsin kielen liioiteltu merkitys on johtanut ruotsinkielisten ylikorostuneeseen asemaan mediassa. Yksi näkyvimmistä mediatahoista on Yle, jossa on aivan liian suuri osa ruotsinkielisiä toimittajia suomenkielisellä puolella.

12. - Ylen ruotsinkielinen ohjelmatuotanto vie Ylen runsaan 400 milj. euron kokonaisbudjetista noin 70 milj. euroa eli 16,8 %. Väestöosuutta vastaava menoerä saisi olla vain noin 20 milj. euroa. Siten ruotsinkielistä puolta tuetaan vuodessa 50 milj. eurolla suomenkielisten kustannuksella.

13. - Suomen koulutusjärjestelmä kielikiintiöineen on täysin epäoikeudenmukainen ja poikkeus kaikkialla muualla maailmalla vallitsevista järjestelmistä. Joka toiselle ruotsinkieliselle nuorelle on suotu mahdollisuus suorittaa yliopistotutkinto. Syynä ovat vuosikymmenestä toiseen täysin ylisuurina pidetyt ruotsin kieleen perustuvat aloituspaikkamäärät erityisesti ruotsinkielisissä yliopistoissa, mutta osittain myös ruotsin kieleen perustuvat kiintiöpaikat kaksikielisissä yliopistoissa. Vielä 2000-luvullakin joka ikinen vuosi 500 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikkansa ruotsinkielisille kiintiöekonomeille, kiintiöjuristeille ja kiintiömaistereille. Ruotsinkielisten yliopisto-opiskelijoiden osuus on 40 % liian suuri suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden osuuteen suhteutettuna. Vastaavasti ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutuu riittämätön määrä ruotsinkielisiä opiskelijoita, jolloin ruotsinkielisten palveluiden tuottaminen jää liiaksi suomenkielisten tehtäväksi.

14. - Opetusministeriön suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 syrjii edelleen pahoin suomenkielisiä ja suosii ruotsinkielistä vähemmistöä. Ruotsinkielisille on varattu 6,7 %:n osuus yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisten osuus maan 20-24-vuotiaista nuorista oli vain 4,8 % (TK:n tieto vuodelta 2006). Ruotsinkielisten osuuden yliopisto-opiskelijoiden määristä sallitaan edelleen olevan 40 % yli ruotsinkielisten laskennallista osuutta. Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 %:n ruotsinkielinen osuus.

15. - Eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu suomenkielisen enemmistön syrjimisestä ja ruotsinkielisen vähemmistön suosimisesta Suomen koulutusjärjestelmässä ja erityisesti yliopistokoulutuksessa. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt vastasi näin: "Asiassa ei ole aihetta epäillä oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvan tahon lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä. Siitä syystä asiaanne ei ryhdytä tutkimaan enempää." On syytä kysyä, onko eduskunnan oikeusasiamiesjärjestelmä tehtäviensä tasalla.

16. - Yliopisto- ja korkeakoulukiintiöillä on pidetty keinotekoisesti ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Koulutusetu ja virkamiesruotsin kohtuuton painottaminen merkitsevät samalla ruotsinkielisille yliedustusta korkeimmissa hallintotehtävissä ja yritysjohdossa. Koulutus- ja työpaikkaedut johtavat puolestaan parempiin ansioihin, elinolosuhteisiin ja luovat edellytykset jopa parempaan terveyteen.

17. - Ruotsinkielisille on säännöllisesti varattu väestöosuuttaan suurempi osuus jäseniä erityisesti kielikysymyksiä sivuaviin komiteoihin ja työryhmiin. Räikeä esimerkki oli viimeisintä kielilakia (2004) valmisteleva työryhmä, jossa ruotsinkielisillä oli ylisuuri edustus. Käsittämätöntä oli myös se, että ryhmän neljästä sihteeristä kolme oli ruotsinkielisiä. Myös päätöksenteko suomenkielisiä koskevissa asioissa on liiaksi uskottu ruotsinkielisille poliitikoille. Hallituspaikkakin näyttää kielipuolueelle irtoavan automaattisesti vaalimenestyksestä huolimatta.

18. - Kaksikielisyys maksaa. Mutta kuinka paljon, sitä ei tiedä kukaan. Eduskunta lupasi selvittää kaksikielisyyden kustannukset kielilain valmistelun yhteydessä, mutta työ jäi kesken. Ruotsilla ei edelleenkään ole varaa suomen kielen opetusta koskeviin parannuksiin Ruotsissa (20.1.2010 Ruotsin koulutusministeriön valtiosihteeri Östberg). Kyse on näinkin pienestä menoerästä, mutta rikkaammalla naapurilla ei ole varaa edes tähän. Tärkeä ja hyvin keskeinen kysymys kansanedustajillemme kuuluu:

Miten Suomella voi olla varaa kaikkeen edellä lueteltuun ruotsinkielisten erityiskohteluun?

Suomalaisilla on oikeus vihdoinkin saada tietää pakkoruotsituksen ja ruotsinkielisten erityiskohtelun todellinen hintalappu.

III MUUTOKSEN AIKA ON NYT

Kielikysymystä ei voi enää lakaista maton alle. Suomenkielisen enemmistön mielipidettä ei voi jatkuvasti polkea kouluruotsiasiassa. Samoin, jos ruotsinkielisen vähemmistön epäoikeudenmukainen erityiskohtelu maassamme jatkuu suomenkielisen enemmistön kustannuksella, tulee se aiheuttamaan syvän kuilun kansan ja päättäjien välille.

Mikkelissä 21.1.2010
Leo Havukainen

Takaisin luetteloon


Anna vinkki meille hyvästä ja alaan liittyvästä mielipidekirjoituksesta!

Kirjoita meille osoitteeseen palaute(at)kielipolitiikka.net tai palaute-sivun kautta

Kielipoliittisista epäkohdista voit itsekin kirjoittaa lehdille.