Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Yleisön julkaisuja



Arvoisa kansanedustaja

Osoitan tämän kirjelmän kansanedustajille, mutta lähetän sen tiedoksi myös presidenteille Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari sekä ministereille, jotka eivät ole eduskuntamme jäseniä.

Yliopistokiintiöt

Opetusministeri Henna Virkkunen on antanut viime aikoina toimialaansa kuuluvista asioista omituisia ja suorastaan asiantuntemattomuutta osoittavia lausuntoja. Viimeksi Ylen Aamutv:ssä 2.9. 2010 opetusministeri Henna Virkkunen sanoi näin: Ruotsinkielisistä suurempi osuus on onnistunut saamaan opiskelupaikan (yliopistoihin) kuin suomenkielisistä. Ei meillä niin tavattoman paljon ole ruotsinkielistä (yliopisto)koulutusta, mutta tätä hakijapainetta siellä ei samalla tavalla ole kuin suomenkielisellä puolella.

Jos opetusministerimme on näin huonosti perillä asioista, niin miten sitten yksittäinen kansanedustaja voi tuntea yliopistokoulutuksen taustat.

Sen vuoksi esitän rautalangasta väännettynä, mitä ruotsinkielisten yliopistokiintiöetuisuuksilla tarkoitetaan. Asian nopeaan hahmottamiseen riittää aluksi vain kaksi tausta-aineistoa; toisaalta Opetushallituksen Wera-raportointipalvelun julkaisu "Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006" sekä Tilastokeskuksen väestötietokannat erityisesti ruotsinkielisten nuorten ikäluokkasarjoista.

Erityisesti raportin taulukko 8.18 sivulta 146 on keskeinen. Ruotsinkielisten nuorten keskimääräisestä ikäluokasta (noin 3200 nuorta) 50-51 % eli joka toinen (noin 1600) saa opiskella yliopistossa ja suorittaa yliopistollisen loppututkinnon. Suomenkielisistä vastaava osuus on 2000-luvulla ollut vain joka kolmannes. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jok'ikinen vuosi 400-500 äidinkieleltään ruotsinkielistä saa opiskella yliopistossa yli suomenkielisten suhteellisen osuuden. Syynä on Suomen läpeensä mätä koulutuspolitiikka.

Tärkeimmät syyt ruotsinkielisten yliedustukseen yliopisto-opiskelijoiden määrässä (ja joita opetusministeri Henna Virkkunen ei kyennyt analysoimaan tv-haastattelussa 2.9.) ovat:
a) Ruotsinkieliset yliopistot eli Åbo Akademi (noin 7000 opiskelijaa) ja Svenska Handelshögskolan (noin 2300 opiskelijaa) ovat täysin ylimitoitettuja.
b) Kuuden kaksikielisen yliopiston kiintiöpaikat ruotsin kielelle (ruotsinkielisille).

Erityisesti mainitut kaksi täysin ylisuurta ruotsinkielistä yliopistoa muodostavat todellisen piilokiintiöjärjestelmän, joka takaa ruotsinkielisille järjettömän suuren etuisuuden suomenkielisten kustannuksella. Muissa maissa kieleen perustuvat kiintiöpaikat on poistettu. Näin tehtiin Ruotsissakin, koska kiintiöpaikkojen katsottiin sortavan kielienemmistöä. Täytyy ihmetellä, miten opetusalan johtavat viranomaiset ja maamme opetusministerit eivät ole valistaneet kansanedustajiamme ja muita päättäjiämme tästä ruotsinkielisten etujärjestelmästä, joka loukkaa pahoin suomenkielisen enemmistön oikeuksia.

Jatkossakaan ei ole luvassa muutosta epäkohtaan. Nimittäin Opetusministeriön suunnitelmassa "Yliopistojen aloituspaikkamäärät vuodelle 2012" on ruotsin kielelle (ruotsinkielisille) varattu 6,7 %:n osuus yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisiä nuoria (noin 3200) on vain 4,9-5,0 %:n osuus koko maan nuorten ikäryhmästä. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon aloilla ruotsinkielisten osuus olisi yliopistopaikoista 9,2 % eli lähes kaksinkertainen ruotsinkielisten määrään nähden. Koulutuspaikkatavoitteet tulee tehdä todellisen koulutustarpeen mukaan. Paras ja oikeudenmukaisin tapa olisi lakkauttaa kaikki ruotsinkieliset yliopistopaikat muiden maiden noudattaman enemmistökielikäytännön mukaisesti.

Myös yliopistojen varainhankintauudistus on täysi susi jo syntyessään. Yliopistojen tehtävä ei ole kerätä varoja voidakseen toimia. Tästä on saatu ja saadaan pahoja esimerkkejä. Toisaalta äskettäin Svenska Handelshögskolan on saanut 2,5 milj. euroa ruotsalaisen H&M:n omistajataholta. Valtio antaa silloin 2,5-kertaisen pääoman varainkeräystavoitteen saavuttamisesta. Rahanko tässäkin pitää ratkaista, ketkä menestyvät ja ketkä eivät?

Rkp:n lobbaushankkeet

Kuluneen kevään ja kesän aikana kansalaisten kärsivällisyyttä ja sietokykyä on kielikysymyksessä koeteltu pahoin. Ensin Opetusministeriön tuntijakotyöryhmä esitti pakkoruotsin aikaistamisesta jo ala-asteelle vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa. Sitten kokoomuksen puoluejohto käveli yli puoluekokouksensa päätöksen pakkoruotsiasiassa. Lisänä tulevat opetusministerimme viimeaikaiset lausunnot ruotsin kurssien lisäämisestä kouluissa muka ratkaisuna yo-kirjoitusten hiipuvaan mielenkiintoon kirjoittaa ruotsi. Kuin pisteenä iin päälle on Magman näyttävä lobbausilmoitus (Ylen aamu-uutiset 2.9.) omien etuisuuksiensa puolustamiseksi ja pakkoruotsituksen jatkamiseksi vastoin yleistä etua ja oikeudenmukaisuutta.

Ylen Amutv:ssä 2.9. kuulimme Folktingetin ohjelmajohtaja Markus Österlundin sanomana sanatarkasti tällaista: "Mulla on oma esimerkki, mun isä on kotoisin Tammisaaresta, eikä hän puhu sanaakaan suomea. Viimeksi kun hän kävi lääkärissä, hänen oli pakko ottaa tulkki mukaan." Tämä on kovin ylimielistä puhetta Suomessa asuvalta henkilöltä. Ruotsinkielisen johtoasemassa olevan henkilön mukaan Suomessa ei tarvitse osata suomea; sen sijaan suomenkielisen on kyettävä palvelemaan maan pääkieltä osaamatonta. Ratkaisu asiaan olisi lisätä suomen kielen opetusta ruotsinkielisille, jotta nämä pystyisivät tulemaan toimeen Suomessa. Näin on 5 %:n suomenkielisen vähemmistönkin tultava toimeen ruotsin kielellä Ahvenanmaalla ja Ruotsissa.

Magma on valjastanut suursäätiönsä päättäjien ja virkamiesten valistamiseen. Vasabladet esitteli lehdessään 3.9.2010 rkp:n ohjelman neljine strategiayksiköineen. Svenska nu-verkosto (Paavo Lipponen) vaikuttaa opettajiin ja oppilaisiin, Kaksikielisyyden puolesta-yksikkö (Matti Vuoria) yrittää vaikuttaa elinkeinoelämään, Folktingetin ryhmän (Martti Ahtisaari) tavoite on vaikuttaa seuraavaan hallitusohjelmaan sekä neljäs ryhmä eli Magma-akatemia (Risto Penttilä) yrittää vaikuttaa päättäjiin, virkamiehiin ja muihin yhteiskunnan keskeisiin tahoihin.

Näin suuren koneiston valjastaminen rahakkaine säätiöineen pakkoruotsin ja ruotsinkielisten etuisuuksien säilyttämiseksi vaikuttaa hyvin kyseenalaiselta toiminnalta. On suorastaan outoa, ellei tällaista toimintaa ja kaikkea siihen liittyvää tutkita tarkemmin. Enemmistöä vastaan suunnatussa toiminnassa haiskahtaa jo palaneen käry. Vai onko tällainen toiminta päättäjien hiljaisesti hyväksymää toimintaa, vaikka se kaikin keinoin yrittää vaimentaa suomenkielisen väestön äänen oikeuksiensa vaatimisessa. Joka tapauksessa näyttää vahvasti siltä, että suomenkielisten etuja ei aja mikään taho. Suomenkielisten asioiden hoito on jätetty kansalaisten omaksi tehtäväksi.

Edessä näyttää olevan kielisota. Siinä tulisivat olemaan vastakkain kansalaiset sekä toisella puolella rkp:n masinoivat neljä lobbausryhmää taustatukenaan rahakkaat ruotsinkieliset säätiöt ja rahan edessä taipuneet poliitikot. Kuitenkin kansalaisten yhdistynyt voima on maailmalla ennenkin kaatanut erilaisia ismejä, miksei myös pakkoruotsismin ja kaiken siihen liittyvän mädännäisyyden.

Mikkelissä 4.9.2010
Leo Havukainen

Takaisin luetteloon


Anna vinkki meille hyvästä ja alaan liittyvästä mielipidekirjoituksesta!

Kirjoita meille osoitteeseen palaute(at)kielipolitiikka.net tai palaute-sivun kautta

Kielipoliittisista epäkohdista voit itsekin kirjoittaa lehdille.