Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Yleisön julkaisuja



Poliitikkojen motiivit

Poliitikkojen motiivit pakkoruotsia puolustavan kannan ottamiseen on se tärkein kysymys pakkoruotsin ymmärtämiseksi. Tässä joitakin omia näkemyksiäni siitä miksi politiikassa pakkoruotsittaminen vain jatkuu ja jatkuu.

1. Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys

Luullaan että perustuslaki määrää pakkoruotsin. Näinhän ei ole. Perustuslain 17 § määrittelee vain arvot ja tavoitteet,ei keinoja. Lait ja asetukset määrittelevät kuinka perustuslain tavoitteet käytännössä saavutetaan ja miten 17 § tulkitaan. Pakkoruotsi ja virkaruotsi ovat lakeja, eivät pykäliä perustuslaissa.

Koska paperilehdet ja muu media ei kommentoi kielipolitiikkaa, luulee poliitikko että tavallinen Suomalainen on tyytyväinen Status Quo'on. Ei ymmärretä mitä ollaan tekemässä, ollaan komiteoiden ja neuvonantajien lieassa. Kansan huuto ei kantaudu lasitorniin asti, välissä on liian monta sinikeltaista palomuuria lajittelemassa viestejä. Internet on ainoa media jossa tätä asiaa käsitellään laajasti ja päivittäin, mutta poliitikoille sen arvo on nolla, Wallinin sanoin "avohoitopotilainen höpinöitä".

Ei tiedetä kuinka suuria ongelmia ruotsin pakollisuus tuo kouluissa erityisesti tänä monikulttuuriuden aikana. Ei ymmärretä sitä että ruotsia osaamattomalle on voimassa virkakielto, tämä kielisäännös ohjaa myös suuren osan potentiaalista virkamies- ja palvelutyövoimaa muille aloille ja jopa keskeyttämään koulun (erityisesti pojat).

Ei ymmärretä että ylitsevuotava suvaitsevaisuus 5% kohtaan voi olla samalla suvaitsemattomuutta 95% kohtaan. Ei ymmärretä että posiitiivinen syrjintä on tarkoitettu vähemmistöille joilla ei ole mahdollisuutta pitää huolta itse itsestään.

---

Mitä tälle voi tehdä? Kuinka käydä tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä vastaan?

Tiedon jakaminen poliitkoille ja sen ymmärtämisen vaatiminen. Erityisesti akateemisten toimenhaltijoiden, opettajien ja virkamiesten pitää kertoa kokemuksistaan ja näkemyksistään. Koululaisten on kirjoitettava kokemuksistaan ja toiveistaan. Helppo tapa on sähköposti eduskuntaan ja hallitukselle. Kaikki vastaukset ja vastaamatta jättämiset on dokumentoitava sekä julkistettava ja tästä on kerrottava vastaanottajalle.

Poliitikkoja pitää vaatia kertomaan faktoja kielipolitiikasta, analysoimaan perustuslakia ja kertomaan perusteluja kannoilleen. On vaadittava näkökulmaa suomenkielisen kansalaisen oikeuksien toteutumisesta.

Poliitkoille pitää tehdä selväksi että internet on antanut ihmisille mahdollisuuden tuoda esiin näkemyksiään, ja ne näkemykset ovat totisinta totta. Ihmiset jotka siellä kirjoittavat ovat Suomalaisia kaikista yhteiskuntaluokista ja ammateista, ympäri Suomen maata.

2. Ympäristön paine, sosiaaliset piirit

Jos vaimo tai käly on suomenruotsalainen, on paha mennä sanomaan julkisesti mitään ruotsin kieleen liittyvää. Kehua tietenkin saa. Ihmisen motiivit ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaiset: jos vaimo on Rakennekynsiklubissa ei mies tee julkista aloitetta klubin lopettamiseksi tai sen toimintatavan muuttamiseksi vaikka tekisi kuinka mieli.

Vaimon lisäksi suomenruotsalaiset ystävät, alaiset, työtoverit, pomot ja puolueen alajaostot ovat näkymätön köysi kaulassa kun kysytään pitääkö ruotsin kieltä edistää tai palveluja säätää. Mitä jos naapurini Göran saa kuulla että vaadin pakkoruotsin poistoa? Entä mitä jos menee Eiran päiväkotipaikka ohi suun? Mitä pojan tyttöystävä sanoo? Mitä Länsi-Suomen alajaoston ruotsinkielinen sivutoimisto sanoo?

Todellisuudessahan kyseessä on itse itsensä kahlitseminen luullen että oman mielipiteen rehellinen ilmaisu tuo harmia elämään ja pöllön leiman. Tosiasiassa ihmiset mukautuvat ja osaavat puhua asioista kuten HBL:n Sampo Terhon haastattelu http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/11/27/d40369.php todistaa.

Kansanedustajien keskus on Helsingissä, ja ruotsinkielisiä parveilee ympärillä, asunto vuokrataan Westendistä, Eirasta tai Töölöstä. Hallinnossa on ruotsinkielisiä virkamiehinä todella paljon, johtuen virkakielipakosta. Siksi kansanedustaja ei ymmärrä että kaksikielisyys ei ole arkipäivää enää kun ajaa 30-2000 km kaupungista ulos.

---

Mitä tälle voi tehdä? Ympäristön painetta helpottamaan:

On otettava kielilaki puheeksi työpaikalla, kouluissa, työpaikoilla, virastoissa ja kotona. Mitä useampi siitä puhuu sitä helpompi siitä on puhua. Tulette yllättymään kuinka moni on tietoinen pakkoruotsista ja haluaa sen pois.

On painotettava että kysymys ei ole suomenruotsalaisen kulttuurin vastustamisesta, vaan pakottamisen kulttuurin ja joustamattoman kielipolitiikan vastustamisesta. Kielilain järkeistäminen ja kielivapaus ei ketään vastaan.

Jos sukulaisuussuhteet ja kaverisuhteet ovat kiinni siitä millainen mielipide on kieltenopetukseen, ei tuolla suhteella ole paljoakaan pohjaa. Koko kansaa koskevat asian hoitaminen ei voi olla siitä kiinni että poliitikon kotipiiri tai ruotsinenemmistöinen purjehdusseura katsoo eriäviä mielipiteitä karsaasti. On vaadittava päättäjiltä objektiivisuutta ja medialta päättäjien jääviyden tutkimista.

On avattava ilmainen moderoitu foorumi kielipolitiikalle.

Muutoksen on lähdettävä sisämaasta ja pohjoisesta, sieltä missä ei ole kaksikielisyyttä edes nimeksi ja missä ruotsin kieltä ei ole kuin paperilla.

3. Populismi, sosiaalisen statuksen hakeminen

Luullaan että ruotsinkielisten kanssa kaveeraaminen on eliittiin kuulumista ja silloin saa osan heidän sädekehästään. Suomenkielinen taas on harmaata massaa jonka puolen pitäminen ei tuo lisäarvoa poliitikon persoonaan. Luullaan että on kultivoitunut ja sivistynyt kun mainitsee joka välissä kuinka tärkeää ruotsinkielisyys ja historia Ruotsin kanssa on (kertoohan RKP koko ajan kuinka Suomen sivistys on ruotsinkielen ansiota). Ollaan seitsemännessä taivaassa kun FST tai HBL haluaa haastatella. Turhamaisuutta ja heikkoa itsetuntoa? Niin kai sitten.

---

Mitä tälle voi tehdä?

Ihmisen turhamaisuuteen ei voi paljoakaan vaikuttaa. Voimme ainoastaan julkistaa sinnikkäästi poliitikon turhamaiset kytkökset ja toimet RKP:n vasallina, ja sen että hännystelyn arvo hänelle näyttää olevan suurempi hänen oman maakuntansa ja äänestäjiensä tahdon arvo.

4. Ei kyseenalaisteta, ei nähdä ongelmana

Poliitikko ei saa lähes mitään postia koskien pakkoruotsia. Häneltä ei kysytä pakkoruotsista kuin ehkä kerran vuodessa, ja useimmiten kysyjä ei ole äänestyikäinen.

Äänestäjät eivät toreilla vaalien aikaan kysy kantaa pakkoruotsiin. Mediassa ei puhuta pakkoruotsista (ollaan ainoastaan huolissaan ruotsinkielisten asemasta ja suomalaisten huonosta toisen kotimaisen taidosta). Pakkoruotsi ei ole koskaan vaaliteema, miksi poliitikko käyttäisi aikaa siihen. RKP tekee mitä tahansa toisen puolueen eteen kunhan ruotsin asemaan ei kosketa, siis "what's not to like", hallitukseen vain.

Hänen näkökulmastaan pakkoruotsi ei ole siis mikään ongelma joka pitäisi kyseenalaistaa.

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/11/25/d40283.php todistaa kuinka useimmat puolueet vain liukkaasti myötäilevät RKP:n mantroja, eli oman puolueen kieliasioiden päätösvalta on käytännössä siirretty RKP:lle.

---

Mitä tälle voi tehdä?

Jotta poliitikko kiinnostuu pakkoruotsikysymyksestä ja kielilaista on nämä asiat saatava näkymään julkisuudessa. Medialla on avainasema. Koululaisilla on paljon valtaa ja rauhanomaisia keinoja tuoda Suomen kielipolitiikan järjettömyys esille: passiivinen vastarinta, mielenilmaukset vapaan kielivalinnan puolesta ja kielilain kyseenalaistaminen on jotain mitä media ei voi pitemmän päälle jättää huomiotta.

Opiskelijalehdet ja -nettisivut ovat tehokas media kun halutaan jakaa tietoa ja järjestää tapahtumia. Tekstiviestit ja sähköpostit ovat halpoja ja helppoja tiedotusvälineinä.

Opiskelijat saivat aikaan sen, että ylioppilaskirjoituksissä ei ole enää pakko kirjoittaa ruotsia. Mikseivät he saisi aikaan enemmänkin! Kyseenalaistakaa lisää!

Äänten eteen tehdään mitä tahansa kun vaalit ovat ovella. Siksi kielipolitiikka pitää nostaa vaaliteemaksi ja äänten antamisen eli poliittisen uran jatkumisen kynnyskysymykseksi.

Yle A-tuubi keskustelupalstalta
1.12.2009 Pitäisikö kaksikielisyydestä päästä vihdoinkin irti?
Kirjoittanut: Valveutunut 11.12.2009

Takaisin luetteloon


Anna vinkki meille hyvästä ja alaan liittyvästä mielipidekirjoituksesta!

Kirjoita meille osoitteeseen palaute(at)kielipolitiikka.net tai palaute-sivun kautta

Kielipoliittisista epäkohdista voit itsekin kirjoittaa lehdille.