Mielipidekirjoitukset

Pohjalainen 19.1.2011

Suomessa on käyty viime kuukaudet tiivistä keskustelua siitä, tuleeko peruskoulussa opettaa kaikille oppilaille ruotsin alkeet. Keskustelu aktivoitui, kun Itä-Suomessa ryhdyttiin keskustelemaan ruotsin opiskelun mielekkyydestä ja ehdotettiin, että siellä ruotsin sijasta voitaisiin peruskouluissa opiskella venäjää. Taustalla oli kasvava venäjän tarve kun turistien määrä Venäjältä on voimakkaassa kasvussa.

Keskustelu ruotsin asemasta on ollut puolin ja toisin kiivasta eikä ylilyönneiltäkään ole vältytty. Siksi on paikallaan pohtia, mistä tässä oikein on kyse.

Otetaan ensin yksi fakta. Suomessa on merkittävä ruotsinkielinen vähemmistö. Kyseessä ei ole maahanmuuton tuloksena syntynyt tilanne, vaan osa suomalaisista on vuosisatojen ajan puhunut ruotsia äidinkielenään. Perustuslaki määrittää heille oikeuden saada palvelua omalla äidinkielellään, oikeus jota kukaan ei ymmärtääkseni ole ottamassa heiltä pois.

Nyt käydyssä keskustelussa on sekoitettu kaksi asiaa, perustuslain takaama oikeus yhtäältä ja keinot oikeuden turvaamiseksi.

Ruotsin kieli on olennainen ja pysyvä osa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria, eikä tilanne tässä suhteessa kaipaa muutosta. Kysymys onkin siitä, miten tuo oikeus voidaan parhaalla mahdollisella tavalla turvata. Erityisesti on kyse siitä, onko kaikille koululaisille pakollinen ruotsinkielen opiskelu paras tapa turvata ruotsinkielisten oikeudet.

Pakkoruotsiksi kutsuttu ratkaisu ei ole välttämättä paras, koska se näyttää synnyttävän monissa oppilaissa lähes automaattisen vastustuksen. Lopputulokset näkyvät. Yleinen ruotsin kielen taito ei ole kohentunut, ja esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa entistä harvempi kirjoittaa ruotsin vieraana kielenä.

Että kaikki opiskelevat ruotsia koulussa ei siis johda siihen, että ruotsinkieliselle väestönosalle pystytään turvaamaan heille kuuluvat palvelut.
Jos näin on asianlaita, mikä silloin on vaihtoehto?

Lähtökohta pitäisi olla, että ruotsin kielen perustuslaillisesta asemasta ei tingitä. Esimerkiksi virkamiesten pitää jatkossakin osata ruotsia niin että he pystyvät tarvittaessa sitä käyttämään. Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla - kuten julkisuudessa on esitetty - kokonaan uuden opintokokonaisuuden luominen, jossa ruotsinkielen, historian ja kulttuurin opiskelu olisi yhdistetty.

Olennaista on, että koululaisten motivaatiota pystyttäisiin parantamaan.

Suomalaisten selviytyminen tulevista haasteista edellyttää aikaisempaa monipuolisempaa kielitaitoa. Monet kritisoivat englannin keskeistä asemaa, mutta emme voi mitään sille, että se on tänä päivänä kansainvälisen vuorovaikutuksen pääkieli.

Ruotsista on hyötyä kanssakäymisessä ruotsalaisten kanssa, mutta heistäkin lähes kaikki puhuvat englantia. Jokainen pohjoismaiseen yhteistyöhön osallistunut taas tietää, että varsinkaan tanskalaisten kanssa keskusteltaessa ruotsista ei ole hyötyä.

Ruotsin kielen taito on meille kansallinen vahvuus, josta tulee pitää kiinni. Sen turvaamiseksi on mietittävä uusia keinoja. Samalla on huolehdittava siitä, että meillä osataan riittävän monipuolisesti keskeisimpiä maailmankieliä, muitakin kuin englantia.