Mielipidekirjoitukset

Etelä-Saimaa 22.1.2011

Keskustelussa kielten opetuksen tulevaisuudesta liputamme kaikki mielellään mahdollisimman monen kielen puolesta. Valitettavasti useamman kuin kahden vieraan kielen opiskelu ei ole todellisuutta kuin pienelle, kielellisesti lahjakkaiden joukolle. Heille nuo mahdollisuudet suotakoon.

Suomen valtio on jo 40 vuotta toteuttanut silmät ummessa kokeilua, jossa lähes kaikki opiskelevat ruotsia ja englantia, ja näiden lisäksi on tarjottu lisäkieliä jos jonkinlaisten kokeilujen muodossa.

Ryhmiä vain ei synny, sillä nuoret ja heidän vanhempansa ovat realisteja. Asenneongelmista syyttäminen on kohtuutonta: miksi suomalaisnuorten pitäisi jaksaa opiskella kolmea vierasta kieltä, kun muille kaksikin on ylpeilyn aihe, ja sitä paitsi EU:n tavoitesuositus.

Ruotsin asemaa ei ole hakattu kiveen. Ruotsi on ymmärrettävä yhtenä kielenä muiden joukossa, ei pyhänä ja koskemattomana. Ja sen asemaahan on muutettu vaatimuksia lisäämällä useaan kertaan, samalla kun sen tarve on vähentynyt.

Nuoria ei pidä aliarvioida. Kansainvälisyyteen kasvanut nuorisomme haluaa opiskella kieliä monipuolisesti, kunhan heille tarjotaan realistisia vaihtoehtoja.
Nuorilta olisi helppo kysyä, mutta pyhän kaksikielisyyden varjeluun keskittyvä opetushallituksemme ei uskalla?