Mielipidekirjoitukset

Turun Sanomat 30.1.2012

Sukupuolinen suuntautuminen ei enää ole tabu. Se on hyväksytty ihmisen luontaisena oikeutena. Se uskalletaan jo tuoda esiin. Jäljellä olevista tabuista merkillisin on kielikysymys.

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Meillä on kaksi asiointikieltä ja valtion viralliset asiakirjat esitetään suomeksi ja ruotsiksi. Vain runsas viisi prosenttia kansalaisista haluaa asioida ruotsiksi. Se on osalle heistä äidinkieli. Äidinkieliä on meillä pari sataa.

Suurimmalla osalla kansaa äidinkieli on suomi. Suomi on myös selviytymiskieli. Pelkällä ruotsilla tulee toimeen Närpiössä ja joillakin saarilla. Sikäläiset murteet ovat ehkä ongelma.

Kielikysymys on huomattava piilovaikuttaja. Siitä ei voi keskustella avoimesti muualla kuin netissä. Sielläkin se yritetään ajaa "vihapuhe" -nimikkeen alle ja hävittää.

Kaksikielisten paikkakuntien tienviitoissa ja kaupunkien katukylteissä ruotsin kieli tulee vastaan. Valtaosa maata on yksikielistä aluetta.

Aina löytyy innostuneita poliitikkoja, jotka haluavat tehdä Suomesta oikeasti kaksikielisen. Ruotsia markkinoidaan kouluihin ahkerasti ja hauskasti. Varmuuden vuoksi ruotsi on pakollinen kieli kouluissa. Se haluttaisiin aloittaa mahdollisimman aikaisin.

Ruotsi on kanto kaskessa, kun tehdään kuntaliitoksia. Kielilain hullu luku 3 000 ruotsinkielistä tekee kunnasta kaksikielisen. Siihen liittyvät suomenkieliset kunnat muuttuvat kaksikielisiksi. Onko ihme, jos kuntaliitokset takkuavat!

Emme puhu kieliasiasta. Puhumme mieluummin aidan seipäistä kuin aidasta. Joko olisi aika ottaa Suomen aikansa elänyt virallinen kaksikielisyys avoimesti keskustelun aiheeksi? Se aiheuttaa monta ongelmaa.

Yksi on suomalaisten koulujen puutteellinen vieraitten kielten opetus. Ruotsin tilalle mahtuisi tärkeämpiä kieliä kaikille kouluasteille eri puolilla maata. Toinen on ruotsin kielen vaaliminen väärällä tavalla. Ruotsinkieliset eristäytyvät omiin kouluihinsa ja laitoksiinsa, eivätkä hyväksy niissä kaksikielisyyttä.

Ruotsinkielisiin kouluihin ei haluta suomenkielisiä luokkia tai päinvastoin suomenkielisiin ei haluta perustaa ruotsinkielisiä luokkia.

Ruotsinkielisiin korkeakouluihin pääsee alemmilla pistemäärillä - myös suomenkielinen ruotsin hallitseva. Tosin kilpailuasetelma on epäoikeudenmukainen. Äidinkieli ja opittu kieli ovat erilaiset työkalut.

Lainsäädännöstä voidaan keskustella muillakin aloilla. Kohtuuttomat lait voidaan muuttaa. Suomen kielilainsäädäntö vaatii kiireellistä korjausta. Muuten jäämme suurten maailmankielten osaamisessa jälkijunaan.