Mielipidekirjoitukset

Pohjalainen 5.11.2012

Suomessa harjoitettava kielipolitiikka herättää yhä enemmän ihmetystä suomenkielisissä. Sen tarpeellisuus ja perustelut mietityttävät. Kielipolitiikka on jätetty lähinnä ruotsinkielisten järjestettäväksi, ainakin he määräävät suunnan.

Kaikki politiikka on kielipolitiikkaa, on eräs poliitikko sanonut ja todennut myös, että Keski-Pohjanmaan suuntautumisessa ei ollut kyse kielipolitiikasta. Varuskuntien lakkauttamisessa tai paremminkin säilyttämisessä ei kielipolitiikka kuuleman mukaan vaikuttanut.

Kielikylpy on varmasti tehokas apukeino kielen esimerkiksi englannin tai ruotsin oppimiseksi. Tämä massiivinen "mielikylpy", jota pakkoruotsin puolesta joka tuutista nyt harjoitetaan, vaikuttaa kuitenkin kummalliselta. Mielikylpy alkaa jo äitiyspakkauksesta.

Perustelut ovat osittain täysin naurettavia: pakkoruotsi kuuluu sivistykseen, se on portti muihin kieliin, se kuuluu suomalaisen identiteettiin ja kun osaa ruotsia, voi lukea Peppi Pitkatossua alkuperäiskielellä. Ruotsiin on taas kohta lähtijöitä kun täällä iskee työttömyys ja naapuri senkun porskuttaa. Tämänkin perustelun joku meille on esittänyt.

Pakkoruotsin arvostelijat ovat kuuleman mukaan sivistymättömiä ja alemmuudentuntoisia. Pohjoismaalaisuus ja slaavilaisuus asetetaan vastakkain. Suomalainen ei ole täysi - hän on siis jotenkin vajaa - pohjoismaalainen ilman ruotsinkielen taitoa. Näitä mielipiteitä on voinut lukea esimerkiksi Pohjalaisen mielipidepalstalta.

Poliitikkoja täytyy ihmetellä. Mikä niitä pyörittää?

Kansalaismielipiteestä huolimatta pakkoruotsin otetta esimerkiksi koululaisista ollaan kiristämässä. Puhuttu on esimerkiksi siitä, että opetusta pitäisi aikaistaa, aivan pienille lapsille kun ei ole vielä ehtinyt muodostua kielteistä ennakkoasennetta mihinkään kieleen. Tuon voi sanoa niinkin, että eivät vielä ymmärrä.

Nato-asiassa presidentti vetosi kielteiseen kansalaismielipiteeseen päätöksissään. Se on tämä demokratia tälläistä - niin tai näin, vähän sinne päin.

Ainoa oikea peruste kielten opetukseen on todennäköinen tarve. Tässä kohtaa vanhemmat ovat poliitikkoja parempia päättäjiä.

Poliittisilla päätöksillä ei tule asettaa liiallisia ruotsinkielen vaatimuksia tai siitä aiheutuvia rajoituksia suomenkielisten lasten kielten opetukseen, eikä rajoittaa opiskelun päästötodistuksen saantia tai mahdollista viranhakua.

Ruotsissa ainoana virallisena kielenä on ruotsin kieli ja sitä pidetään kansakuntaa yhdistävänä ja kokoavana voimana. Tästä syystä onkin kummallista, että sieltä tuetaan väkevästi suomalaisten pakkoruotsia.