Mielipidekirjoitukset

Turun Sanomat 26.1.2013

Yläkoulun pakollinen vieras kieli on meillä ruotsi. Sitä sanotaan pakkoruotsiksi, kun opetusministeri Jukka Gustafsson ilmoitti, että sitä ei saa vaihtaa muihin kieliin. Itä-Suomessa venäläisten turistien tulva merkitsisi huomattavaa tulolähdettä, mutta se vaatii venäjän kielen taitoa.

Meillä venäjää saa opetella vasta kolmantena vieraana kielenä, sillä englanti ja pakollinen ruotsi ajavat sen ohi. Kolmatta kieltä jaksavat harvat lukea, lupasipa opetusministeri mitä rahallista tukea tahansa. Venäjän taito jää näin ollen harvojen herkuksi. Sama koskee tietenkin saksaa, ranskaa ja muita kieliä. Espanja ja viro olisivat varmaan myös haluttuja.

Kun kolmatta kieltä ei jakseta lukea, on helppo sanoa, että sitä ei haluta. Ruotsi on siis pakollinen. Tahallisen harhaanjohtavasti puhutaan pakkovenäjästä, mikäli kielet vaihdetaan. Oikeampi nimitys on pakollinen vieras kieli. Vaihtoehtoja toiseksi kieleksi voisi olla useampia. Ensimmäinen vieras kieli on yleisesti englanti, toinen voisi olla ruotsi tai venäjä. Kolmas olisi vapaaehtoinen ja valittavissa useammista vaihtoehdoista, esimerkiksi saksa, ranska, espanja, viro.

Suomalainen kielenopetus pitää saada järkeväksi. Nyt pidetään kiinni piintyneistä ajatuksista. Ne ovat kuin peräisin jostain kumpujen yöstä.

Virallisen kaksikielisyyden vaatima ruotsin taito saadaan turvattua viiden prosentin ruotsinkielisen vähemmistön avulla. Tarve on varsin yksikielisessä Suomessa ilmeisesti vähäinen.