Mielipidekirjoitukset

Turun Sanomat 12.5.2013

Tänään juhlimme äitienpäivää mutta myös suomalaisuuden ja suomen kielen oikeuksien suuren puolustajan J.V. Snellmanin päivää.

Se, että Suomi ei jäänytkään Ruotsin-vallan päätyttyä 1809 ruotsinkieliseksi valtioksi, on ratkaisevasti Snellmanin ansiota. Hän esitteli 1863 Suomessa vierailevalle Aleksanteri II:lle laatimansa rohkean käskykirjeen, joka määräsi suomen kielen 20 vuoden siirtymäajassa tasavertaiseksi hallinnon kieleksi ruotsin kanssa. Suuriruhtinas allekirjoitti Parolan kentällä tämän kieliskriptin, jolla sivuutettiin suomen kielen asemaa pohtineen ruotsinkielisten miehittämän komitean kanta, joka ei olisi luvannut suomenkielisille mitään parannuksia. J.V. Snellmanin päivää vietetään myös suomalaisuuden päivänä - eikä syyttä.

Tuon suomalaisuuden merkkipäivän 30.7.1863 kunniaksi vietetään ensi heinä-elokuun vaihteessa suomen kielen viralliseksi tulon 150-vuotisjuhlaa.

Tänään on montakin syytä muistaa Snellmania, aikansa suurta suomalaista vaikuttajaa, mutta myös kantaa huolta suomen kielen tulevaisuudesta ja oikeuksista. Kaikille suomenkielisille päättäjille, oppineillekaan, ei ole enää itsestäänselvyys arvostaa ja tukea suomenkielisyyttä, surullisena esimerkkinä ja enteenä mm. Aalto-yliopiston päätös hyväksyä kaupallisen alan kandidaattitutkinnot vain englanninkielisinä. Helsingissä näitä tutkintoja voi siis suorittaa enää vain englanniksi ja ruotsiksi.

Suomi on maailman ainoa suomenkielinen maa. Ellemme me huolehdi kulttuuriperinnöstämme, kielestämme ja identiteetistämme, kukaan muukaan ei sitä tee. Me tarvitsemme taas snellmanilaista henkeä ja isänmaallisuutta.