Mielipidekirjoitukset

Pohjalainen 30.8.2013

Näyttää siltä, että kansalaisaloite vapaan kielivalinnan puolesta toteutuu. Kansankielellä puhutaan pakkoruotsin poistamisesta kaikilta kouluasteilta.

Kansalaisaloitteen aiheeksi sopivat erityisen hyvin kysymykset, jotka eivät muutoin nouse lainvalmisteluun. Voidaan puhua myös poliittisista tabuaiheista. Sellainen on myös pakkoruotsi.

Media on jo krävännyt poliittisen eliitin mielipiteitä kansalaisaloitteesta. Vastaukset ovat olleet osin ylimielisiä, henkivät vanhaa tabun tunnelmaa eivätkä tunnusta tosiasioita.

Perusteluissa on viitattu enemmän menneisyyteen kuin tulevaisuuteen. On tiuskittu, että onhan meillä pakkomatikkakin.

Matematiikka on universaali oppiaine eli sen perusosaamista tarvitaan kaikkialla. Ruotsi on marginaalinen kieli kuten suomikin. On vääristelyä väittää, että maan kaksikielisyys edellyttäisi pakkoruotsin opetusta, tulihan tämä pakko vasta peruskoulun mukana.

Olen pannut merkille, että pakkoruotsin ajalta ei ole tutkimustuloksia ruotsin taidon kehittymisestä. Päinvastoin väitetään, että ruotsin taito on tänä aikana heikentynyt!

Pakkoruotsiin käytetään paljon oppitunteja, mutta edes näin suuri satsaus ei tunnu riittävän ruotsinkielisten palveluun tositilanteissa.

Ja miten voisikaan kun kieltä ei voi pitää yllä arjessa. Ruotsista on tullut ruostuva varallaolokieli pääosassa Suomea. Jos tämä ei turhauta, niin mikä sitten? Maamme 336 kunnasta vain 49 on joko ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä.

Vielä tärkeämpi seikka on, että myös kaksikielisillä alueilla ja esim. valtion hallinnossa ruotsi on yhä useammin eriytetty omiin yksiköihinsä Taxellin mallin mukaisesti. Näin ruotsin taidot ruostuvat myös kaksikielisillä alueilla.

Päättäjät ovat vastanneet erikoisella tavalla kritiikkiin pakkoruotsista. Sen sijaan, että kiinnostuttaisiin ruotsin vapaaehtoisuudesta, syötetään lisää pakkoa, ollaanhan ruotsin opetusta aikaistamassa.

Kaikilta kieltenopiskelu ei vain suju. Eikö silloin olisi entistäkin tärkeämpää ja yhdenvertaisuutta turvaavaa, että peruskoulun voisi läpäistä "yhden muun kuin äidinkielen" mallilla ja että tuo kieli olisi maailmankieli. Tämän päälle voisi vapaaehtoisesti ottaa muita kieliä, tietenkin myös ruotsia.

On selvää, että kaksikielisillä alueillamme valittaisiin ruotsi mielellään vaikka se olisi vapaaehtoinen kieli. Kaksikielisten alueiden väestöä voidaankin pitää riittävänä reservinä palvelemaan ruotsinkielisiä ja kaksikielisiä henkilöitä.

Perustuslain lupaus suomen-ja ruotsinkielisten yhdenvertaisesta kohtelusta on haasteellinen, koska ruotsinkielisten määrä on vähäinen (5,4 % väestöstä) ja koska he asuvat pienellä alueella. Voidaan jopa kysyä, lupaako perustuslaki tällä kohtaa liikoja. Pohtimisen arvoinen asia voisikin olla, että tulevaisuudessa ruotsille annetaan toisena kansalliskielenä vähemmistökielen asema.