Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Historian aikajana

1900-luku

Ruotsin sotilastiedustelu tiesi, että Suomeen oli syntymässä sotilallinen tyhjiö. Ruotsi oli Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeen päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen Ahvenanmaan anastamiseksi Suomelta.
Robert Brantberg, Sotamarsalkka Mannerheim: Julkinen kirjoittelu Folkets Dagbladetin paljastuksesta oli jatkunut maailmanlaajuisesti. Englannin ja Ranskan lehdet arvostelivat ankarasti Ruotsin kielteistä vastausta. Katsottiin, että Neuvostoliitolla oli Suomen suhteen vapaat kädet, etenkin kun myös Saksan kanta oli selvä. Moskovan lehdet riemuitsivat. Maanantaina Ruotsin kuningas Kustaa antoi tiedonannon, jossa hän yhtyi pääministerin kantaan Suomen kysymyksessä. Se oli viimeinen niitti Ruotsin viralliselle avulle. Kööpenhaminassa pidettiin Pohjoismaiden ulkoministerikokous, johon Suomen hallitus ei saanut kutsua. Muttei Suomea kokonaan unohdettu. "Tuntien syvää myötätuntoa veljes-kansamme kärsimyksiä kohtaan lähetämme Teille sydämellisemmät tervehdyksemme rauhan ja vapauden toivotuksin Suomen kansalle." Siinä kaikki.

1996

Ahvenanmaan lukiolaiset vapautetaan velvollisuudesta kirjoittaa suomen kieli ylioppilaskirjoituksissa.


1996-98 useissa lukioissa (29) kokeillaan ruotsin tai suomen kielen (2 kpl) vapaaehtoisuutta ylioppilaskirjoituksissa. Noin 10 % suomenkielisistä jättää ruotsin kirjoittamatta. Ruotsinkielisistä n. 15 % ei kirjoita suomen kieltä. Opetusministeriö tekee esityksen ruotsin kielen vapaaehtoisuudesta v. 2000 alusta ylioppilaskirjoituksissa, mutta RKP:n tahdosta kokeilua jatketaan vuoteen 2003.


Yksikielisesti suomenkielinen Lohjan kaupunki ja kaksikielinen Lohjan maalaiskunta (ruotsinkielisiä 6,2 %) yhdistettiin valtioneuvoston päätöksellä uudeksi kaksikieliseksi Lohjan kaupungiksi, vaikka ruotsinkielisten määrä oli noin 1800 henkeä ja 4,0 % asukkaista.

1993

Hallitus ei suostunut opetusministeri Uosukaisen ajamaan pakkoruotsin poistamiseen (peruskoulussa) mm. Ruotsin hallituksen painostamana.

1990

Väkiluku 5,0 miljoonaa, joista ruotsinkielisiä 297 000 (ml. siirtolaiset Ruotsista sekä Ahvenanmaa) eli 5,9%.

1975

Kielilakia muutettiin niin, että kunta oli kaksikielinen, jos vähemmistön määrä ylitti 7 %. Kunta muuttui kaksikieliseksi, jos vähemmistön määrä ylitti 8 % tai yksikieliseksi, jos vähemmistön määrä painui alle 6 %:n. Kunta pysyi kuitenkin kaksikielisenä niin kauan kuin toiskielisiä oli vähintään 3000 henkeä (ilman tätä alarajaa Vantaa ja Turku olisivat muuttuneet yksinomaan suomenkielisiksi). Vuoden 1935 lain hallintokielimääräykset, jotka riippuivat siitä ylittikö tai alittiko vähemmistön määrä 1/3 kumottiin. Ruotsin (tai vastaavasti suomen) kielen kurssi tuli pakolliseksi osaksi yliopisto-opintoja.

1968

Ruotsin kieli määrättiin RKP:n tahdosta pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluihin vastoin etukäteissuunnitelmia.

1962

Kielilakia muutettiin niin, että virka-alue johon kuului erikielisiä tai kaksikielisiä kuntia katsottiin kunkin kunnan osalta samankieliseksi kuin asianomainen kunta oli. Kunta muuttui edelleen kaksikieliseksi, jos vähemmistön määrä ylitti 12% tai yksikieliseksi, jos vähemmistön määrä alitti 8%. Kunta pysyi kuitenkin kaksikielisenä, jos siinä asui vähintään 5000 toiskielistä (käytännössä ruotsinkielistä).

1945

Maanhankintalakiin liittyi vahvasti kielipolitiikka; siirtoväkeä ei saanut ruotsinkielisiin pitäjiin sijoittaa ja kaksikielisiinkin vain niin, että kielitasapaino ei muutu.
Maan luovuttamiseksi siirtoväkeen kuuluville viljelijöille, sotainvalideille ja -leskille sekä perheellisille rintamamiehille säädettiin huhtikuussa 1945 maanhankintalaki. Maa tuli ottaa asuttamiseen pääosin valtiolta, kunnilta ja seurakunnilta, toissijaisesti maanviljelijöiltä, joilta se pääosin kuitenkin pakkolunastettiin, sillä he omistivat suurimman osan viljelykelpoisista maista. Siirtoväen menettämä omaisuus korvattiin vain osittain. Ruotsinkieliset alueet saivat maanluovutuksissa erityiskohtelun, sillä niiden kielisuhteita ei haluttu muuttaa. Maata sai siirtoväestä 46000 perhettä, 12000 sotaleskeä, -invalidia tai -orpoa ja 62000 rintamamiesperhettä. Kaikkiaan maata jaettiin lähes 2,8 miljoonaa hehtaaria eli kaksin-kertaisesti torpparivapautukseen käytettyyn maahan nähden.
(Jouko Vahtola: Suomen historia - Jääkaudesta Euroopan unioniin)

Linkki siirtokarjalaisten asuttamisesta Suomessa ruotsinkielisiä alueita vältellen

1935

Annettiin uusi kielilaki, jossa Helsingin, Turun ja Vaasan erikoisasema poistui. Useampia kuntia käsittäviä virka-alueita koskevat määräykset muuttuivat enemmistökieltä korostaviksi. Kuntien kielijaotus määrättiin uudelleen vuosiksi 1936-1942. V:n 1921 lakia virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta muutettiin myös.

1930

Ylioppilaat pyrkivät vaikuttamaan ruotsinsuomalaisten kouluoloihin ja saamaan heille takaisin suomenkielisen kouluopetuksen.

1923

Helsingin yliopiston opetuskieliksi määrättiin suomen tai ruotsin kielet. Yliopiston suomalaistamisyriykset epäonnistuvat.

1922

Vuonna 1921 annettu kielilaki kumottiin. Uuden kielilain (1.1.1923 alkaen) kunta oli kaksikielinen, jos vähemmistön määrä oli 10 % tai enemmän. Kunta muuttui kaksikieliseksi, jos vähemmistön määrä ylitti 12 % ja yksikieliseksi, jos vähemmistön määrä painui alle 8 %:n. Helsingin, Turun ja Vaasan kaupunkien oli kuitenkin määrä pysyä kaksikielisinä, vaikkei niissä asuvien toiskielisten asukkaiden määrä nousisikaan 10 %:iin. Hallintokielille oli myös merkitystä sillä, oliko kunnassa toiskielisiä enemmän tai vähemmän kuin 1/3. Tarkistukset kuntien kielisuhteisiin tehdään joka kymmenes vuosi väestötietojen perusteella (1923, 1933 jne).


Säädettiin, että Ahvenanmaalle muuttava Suomen kansalainen saa kunnallisen äänioikeuden vasta 5 vuoden oleskelun jälkeen. Ahvenanmaan maakunnalla, ao. kunnalla tai yksityisellä henkilöllä on etuosto-oikeus kiinteistöihin, jotka on myyty maakunnanulkopuolella asuville. Ahvenanmaan maakuntapäivät ja kunnat eivät ole velvollisia ylläpitämään muita kuin ruotsinkielisiä kouluja, valtion koulujen opetuskieli on ruotsi eikä ilman ao. kunnan lupaa suomenkieltä ei saa opettaa valtion tai kunnan ylläpitämissä kouluissa.

1921

Määrättiin virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä suomen ja ruotsin kielten käyttämisestä tuomioistuimissa ja muissa viroissa. Ns. kielilakien mukaan virka-alueen sisäinen virkakieli oli asukkaiden enemmistön kieli ellei asia koskenut vain toiseen kieliryhmään kuuluvaa kaksikielisissä virkakunnissa. Ruotsinkieliset olivat tähän lakiin tyytymättömiä.

Saksassa koulutuksensa saanut Arvo Ylppö aloitti 1921 lastentautiopin professorina ja ryhtyi Suomessa tutkimaan imeväiskuolleisuutta hyvällä menestyksellä.

1920

Psykiatrian tutkimuksen edelläkävijöitä Suomessa oli Christian Sibelius, säveltäjämestari Jean Sibeliuksen veli. Suomen hammaslääketieteen opetuksen ja tutkimuksen perustaja oli Matti Äyräpää. Suomessa oli vuonna 1920 jo 250 hammaslääkäriä. Äyräpään kunniaksi lääkäriseura Duodecim - sekin Äyräpään perustama - jakaa arvostettua lääketieteen Äyräpää-palkintoa.

1918

Armeijan viralliseksi kieleksi määrättiin suomi. Venäjän kieli lakkasi olemasta pakollinen oppiaine.

1916

Venäjän kieli määrättiin pakolliseksi oppiaineeksi seminaareihin.

1910-luku

Venäjän suomensukuisilta kansoilta Siperiaa myöten koottiin myös kansantieteen ja muinaistieteen aineistoja ja vallankumoukseen asti jatkettiin rajan takana Karjalassa Lönnrotin aloittamaa kansanrunojen ja muun perinteen keruuta. Tätä perintöä pidettiin alkuperäisimpänä suomalaisena kulttuuriperintönä, ja sen harrastus tieteessä ja taiteessa kehittyi suorastaan romanttiseksi palvonnaksi, karelianismiksi. Karelianismista sai innoituksensa myös Samuli Paulaharju, joka Jenny-puolisoineen keräsi 1910-luvulta 1930-luvulle valtavan kansanperinteen aarteiston. Rikas kansanrunous innoitti sen tutkijat myös metodisesti maailmanluokan saavutuksiin.

1908

Suomen Pankin hallinnon ja kirjanpidon kieleksi tuli suomi ruotsin asemesta.

1906

12.5.1906 Suomalaisuuden Liitto perustetaan. Suuri sukunimien suomennosinto tarttuu Suomen kansaan.

Suomalaisuuden Liiton sivut

1900

Määrättiin suomen ja ruotsin kielen käyttämisestä. Tuomioistuimen ja viranomaisen, jonka virka-alue käsitti yhden tai useampia pöytäkirjakieleltään yksikielisiä kuntia, oli käytettävä tätä kieltä. Jos virka-alueeseen kuului molemmankielisiä kuntia, oli käytettävä kuntien enemmistön pöytäkirjakieltä. Ylemmän tuomioistuimen oli käytettävä sitä kieltä, jota alempi oikeus tai viranomainen oli käyttänyt. (Vasta tällä asetuksella suomen kielestä tuli tasa-arvoinen ruotsin kanssa Suomessa). Keisari määräsi, että asetuskokoelmassa venäjänkielinen teksti julkaistiin ns. alkutekstinä sekä suomen ja ruotsinkieliset versiot käännöksinä.

YLÖS


Anna vinkki meille hyvästä ja alaan liittyvästä historian tapahtumasta!

Kirjoita meille osoitteeseen palaute(at)kielipolitiikka.net tai palaute-sivun kautta