Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Historian aikajana

1800-luku

1895

Suomen kieltä käytettiin ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginvaltuustossa. Helsingin asukkaista oli tällöin jo yli puolet suomenkielisiä (venäjänkielisiä n. 4 %).

1894

Määrättiin, että yliopiston virkoihin hakevien oli osoitettava kykyä puheessa ja kirjoituksessa käyttää suomen kieltä.

1893

E. N. Setälästä tuli suomen kielen ja kirjallisuuden professori. Hän oli ensimmäinen, joka käytti suomea konsistorin kokouksissa.

1888

Ruotsi alkaa muuttaa Pohjois-Ruotsin suomenkielistä koululaitosta ruotsinkieliseksi.

1886

Keisari määräsi, että "kaikkien hallitus- ja virkakuntain sekä viranomaisten SALLITAAN asiain käsittelemisessä ja virallisessa kirjeenvaihdossa käyttää sekä ruotsin että suomen kieltä". Tähän asti virastojen sisäinen työkieli oli ollut vain ruotsi. Virastojen asiakkaat olivat voineet käyttää suomea aikaisemminkin, kuten on jo käynyt ilmi.


Kieliasetus tulee voimaan kolmen vuoden viivytyksen jälkeen. Suomen kieli ei kuitenkaan saa vielä täyttä tasa-arvoa ruotsin rinnalla.

1885

Yliopiston rehtori E. E. Ahlqvist käytti ensimmäisen kerran avajaispuheessa suomea.

1883

Annettiin asetus "Ruotsin ja suomen kielen käyttämisestä erinäisissä virastoissa ja tuomioistuimissa Suomen suuriruhtinaanmaassa". Suomen kielestä nousi näin useissa tapauksissa tasa-arvoiseen asemaan ruotsin kielen kanssa.

1882

Määrättiin, että virkoihin nimitettäviltä vaadittiin vuoden 1882 alusta lukien ruotsin ja suomen kielen taitoa. Määrättiin, että tuomioistuimilla ja virastoilla sekä virkamiehillä oli valta ilman ERI PYYNTÖÄ ANTAA asianomistajille toimituskirjoja suomen kielellä, jos asianomainen hakija oli itse asiassaan käyttänyt suomen kieltä. Määrättiin, että viralliset kirjoitukset ja tiedonannot oli lähetettävä kunnan pöytäkirjoissa käytetyllä kielellä. Yliopistoon asetettiin ylimääräinen lehtori opettamaan lainopin ylioppilaille suomalaista lakikieltä.

1881

Östra Nyland-lehti vaati mm. ettei maassa saisi olla suomenkielisiä oppikouluja.

1879

Suomen väkiluku oli 2 061 000. Näistä n. 292 000 eli 15% oli ruotsinkielisiä.

1876

Seitsemän julkisuuden henkilöä ilmoitti Virallisessa lehdessä ottavansa suomenkielisen sukunimen aiemman vieraskielisen tilalle.

1872

Helsinkiin perustetaan Suomalainen teatteri.

1871

Kaikki oppikoulut muutettiin yksikielisiksi. Helsinkiin ja Mikkeliin perustettiin uudet ruotsinkieliset koulut, mutta Kuopion alkeiskoulu muutettiin suomenkieliseksi. Helsingin normaalilyseon suomalainen osasto siirrettiin Hämeenlinnaan.

1870-luku

Suomen hammaslääketieteen opetuksen ja tutkimuksen perustaja Matti Äyräpää oli innokas suomalaisuusmies. Hän muutti 1870-luvulla Europaeus-sukunimensä Äyräpääksi. Kirjeessään kotiin hän mainitsi: "On aika suomalaisten miesten näyttää kansalleen ja tunnustaa maailman edessä etteivät häpeä syntyperäänsä vaan ennemminkin ovat ylpeitä siitä."

1868

Valtiokalenteri alkoi ilmestyä myös suomeksi.

1865

Määrättiin suomen kielen käyttämisestä oikeus- ja virkakunnissa. Suomen kieli tehtiin opetuskieleksi oppikouluissa ja lukioissa yhdessä tai useammassa aineessa.

1863

Keisari tulkitsi yliopiston sääntöjä siten, että suomen kieltä SAI käyttää julkisissa luennoissa, "jos useammat kuulijat sanottua kieltä osaavat". Yrjö Koskinen alkoi ensimmäisenä luennoida suomeksi. Keisari otti jälleen vastaan suomen kielen asemaa koskevan talonpoikaislähetystön.


Keisari allekirjoitti Hämeenlinnassa Snellmanin esityksestä käskykirjeen suomen kielen oikeuksista. Sen mukaan suomi oli saatettava ruotsin kielen veroiseksi kaikessa, mikä välittömästi koski "varsinaista suomenkielistä väestöä". Suomenkielisiä asiakirjoja oli OTETTAVA VASTAAN kaikissa tuomioistuimissa ja virastoissa. Virastoista ja tuomioistuimista ANNETTAVIEN asiakirjojen tuli olla suomenkielisiä vasta vuoteen 1883 mennessä. Tällä oli tarkoitus saada aikaa suomenkielisten virkamiesten kouluttamiseen, sillä maassa ei ollut suomenkielisiä yliopistoon johtavia kouluja. Tässä yhteydessä on huomattava, etteivät maan ruotsinkieliset vallanpitäjät (senaatissa) halunneet parantaa suomen kielen asemaa, vaan tämä tapahtui keisarin itsensä puuttumisen takia. Näin venäläiset osaltaan oppivat siihen, että Suomen asioihin voitiin puuttua keisarillisin käskykirjein, jotka eivät välttämättä olleet samoilla linjoilla kuin senaatti.


Valtiopäivät kutsutaan kokoon. Aleksanteri II:n antama kieliasetus määrää suomen ruotsin kanssa tasavertaiseksi virkakieleksi kahdenkymmenen vuoden kuluessa.


J. V. Snellman senaattoriksi, Yrjö Koskinen historian professoriksi. Opettajaseminaari avataan Jyväskylässä.

1862

Suomen kielen asemaa pohtiva yksinomaan ruotsinkielisistä jäsenistä koostuva komitea tuli siihen lopputulokseen, että suomen kieli oli liian kehittymätön, jotta se voisi olla hallintokielenä.

1861

Talonpoikaislähetystö kävi keisarin luona pyytämässä, että tämä ryhtyisi toimenpiteisiin laillisten oikeuksien hankkimiseksi suomen kielelle. Keisari lupasi tehdä asiassa voitavansa. Senaatin suomen kielen kääntäjän virka vakinaistettiin.

1860

Suomenkielisten kirjojen painattamiskielto kumottiin.


Suomi sai oman rahan 4.4.1860. Sana "raha" on muuten alun perin tarkoittanut turkista.

1859

Niissä maaseurakunnissa, joissa jumalanpalvelukset pidettiin yleensä suomeksi alettiin pitää kirkon- ja pitäjänkokousten pöytäkirjat suomeksi.

1858

Rietrikki Polén esitti erityisellä luvalla ensimmäisen suomenkielisen väitöskirjan (Johdanto Suomen kirjallisuushistoriaan). Toisen suomenkielisen väitöskirjan "Nuijasodan syyt ja alku Pohjanmaalla" esitti G. Z. Forsman (Yrjö Koskinen).


Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu perustetaan Jyväskylään.

1857

Julius Krohn, myöhemmin suomen kielen ja kirjallisuuden professori, esitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradu tutkielman filosofian kandidaatin tutkintoa varten.

1856

Uuden lukio- ja koulujärjestyksen mukaan niille ala-alkeiskoulujen oppilaille, jotka eivät osanneet ruotsia tuli antaa opetusta suomeksi. Suomen kielen tuntimääriä lisättiin. Asetettiin lääninhallituksiin suomen kielen kääntäjät, joiden tuli korvauksetta kääntää ruotsiksi suomalaisen rahvaan esittämiä asiakirjoja. Valtiovalta alkoi julkaista suomenkielistä virallista lehteä.

1854

Joukko lähinnä Suur-Savon talonpoikia valtuutti talollisen Antti Mannisen anomaan keisarilta, että suomen kieli saisi samat oikeudet kuin ruotsin kieli Suomessa.

1853

A. E. Ahlqvist suoritti ensimmäisen filosofien kandidaatin tutkinnon, jonka aineyhdistelmässä oli myös suomen kieli.

1851

Keisari määräsi, ettei suomen kieltä taitamattomia saanut asettaa ehdolle tuomarin virkoihin seuduilla, joissa rahvaan kesken suomen kieli oli vallitseva.


Lisättiin tuomioistuimissa toimivien suullisia suomen kielen osaamisvaatimuksia viran saannin ehtona niillä paikkakunnilla, joilla enimmät asukkaat osasivat vain suomea. "Rahvaalle" annettiin lupa pitäjittäin tai kihlakunnittain sopia yhteisten kielenkääntäjien palkkaamisesta, jotka vaadittaessa suomentaisivat viralliset asiakirjat 20 kopeekan maksusta arkilta.


M. A. Castrenista tuli yliopiston ensimmäinen suomen kielen ja kirjallisuuden professori.

1850

Paikallinen ruotsinkielinen virkamiehistö aikaansaa kielisensuurin julistamisen. Kiellettiin julkaisemasta suomen kielellä muuta kuin uskonnollista tai taloudellista kirjallisuutta. Nimenomaan kiellettiin julkaisemasta poliittisia uutisia tai romaaneja alkuperäisinä tai käännöksinä. Suomalaista kansanrunoutta tai taruja sai kuitenkin julkaista sekä erityisellä luvalla sana- ja oppikirjoja. Kielisensuuria lievitetään 1854 ja se kumotaan 1860.


Perustetaan yliopistoon ensimmäinen suomenkielen professorinvirka.

1846

Sohlman perusti ylioppilaslehden. 1846 hän oli tarkastellut suomalaisten ominaisuuksia melko myötämielisesti, hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät suomalaiset milloinkaan olleet pyrkineet kukistamaan naapureitaan tai laajentamaan valtaansa. Hän arveli tämän johtuneen siitä, että suomalaisilta "puuttui tämänluontoinen yritteliäisyys ja kansallinen kunnianhimo". [Student-Bladet 22.8.1846]
Lentokirjasessaan hän menee tuomiossaan pitemmälle. Ei mikään Euroopan suuren kansaperheen jäsen ollut näytellyt niin mitätöntä osaa historiassa kuin suomalainen.

1845

Ratsutilallinen Juho Isotalo anoi omasta ja muiden lempääläisten puolesta suomen kielen käyttämistä virkakielenä.

1841

Asetuksessa koulujärjestyksestä suomen kieli tuli oppiaineeksi kaikkiin poika-, muttei tyttökouluihin. Yläalkeiskoulussa suomea opetettiin oli IV:llä luokalla 2 ja lukiossa yhteensä 4 viikkotuntia. Ala-alkeiskoulussa oli hieman kielioppia. Muu opetus tapahtui ruotsiksi. Viipurin läänin kouluissa opetuskieleksi tuli myös ruotsi saksan asemesta.

1840

Rahauudistus pantiin toimeen. Lauri Gabriel von Haartman, joka oli vuonna 1841 senaatin valtio-varaintoimituskunnan päällikkö, sai uudistuksen läpi silloin. Vuonna 1839 perustettujen kahden salaisen komitean, joiden puheenjohtajana v. Haartman toimi, tarkoituksena oli irrottaa Suomi Ruotsin rahasta. Suunnitelmissa oli tehdä Venäjän hopearupla Suomen rahalaitoksen perustaksi.

1837

Ensimmäinen varsinainen konepaja - Fiskarin konepaja - perustettiin. Siellä valmistettiin mm. Suomen ensimmäinen höyrykone. 12-hevosvoimainen kone tuli "Helsingfors"-nimiseen laivaan.

1835

Elias Lönnrot julkaisee Kalevalan ensimmäisen painoksen. Hän liitti aikaisemmista runoista kokonaisuuksia ja näin syntyi "Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista" eli Kalevala, jossa oli 32 runoa ja 12078 säettä. Tämän ns Vanhan Kalevalan esipuheen hän allekirjoitti 28. helmikuuta 1835 ja 28. päivä helmikuuta on meillä Kalevalan päivä.
Myös Runeberg ihastui Kalevalan tekstiin. Hän kirjoitti Helsinfors Morgonbladissaan siitä näin: "Toimittajalla ei ole ollut tilaisuutta perehtyä Kalevalan muihin runoihin, mutta luulee käsilläolevasta täysin varmasti voivansa päättää, että suomalainen kirjallisuus tässä runoelmassa on saanut aarteen, joka sekä sävyyn ja laatuun että kokoon ja arvoonkin nähden on verrattavissa kreikkalaisen taiteen molempiin mitä ihanimpiin eepillisiin mestariteoksiin. Näiden kaikki ansiot esityksen suurenmoiseen ja levolliseen kulkuun ja kuvien kestävään ja varmaan tarkoitukseen nähden ovat suomalaisessakin runossa, ja se voittaa ne ehkä, mikäli täydellinen on voitettavissa, luonnonkuvausten ylevyydessä ja yksinkertaisessa juhlallisuudessa."

1829

Helsingin yliopistoon tuli suomen kielen lehtorin virka.


1829-1931 Lönnrot julkaisi neljä runovihkoa nimeltä Kantele. Niissä oli toista sataa runoa.

1824

Ruotsissa asuvien suurilukuisten ns. "metsäsuomalaisten" asiat menivät vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Kielellinen syrjintä oli näkyvin sortotoimenpide. Eräs tutkijakunta oli käynyt tarkastamassa tilannetta, koska suomenkielistä seurakuntaa ja kihlakuntaa oli vaadittu. Tutkijakunta päätyi päinvastaiseen ratkaisuun ja totesi olosuhteiden olevan sellaiset, että papeilta ei voitu vaatia suomen kieltä. Kaikki nämä ratkaisut palvelivat suunnitelmaa sulattaa suomalaisväestö ruotsalaiseen.

1821

E. G. Ehrström aloitti "Åbo Morgonbladissa" kirjoitussarjan, jossa vaadittiin yliopiston, koulujen ja virastojen muuttamista suomenkielisiksi ja suomen kielen ottamista sivistyneistön, tieteen ja yleisten asioiden kieleksi. Viranomaiset lakkauttivat "Åbo Morgonbaladin".

1819

L.A. Puntila, Ruotsalaisuus Suomessa: "Kansan erinomaisuus haluttiin lukea, paitsi historiallisista teoista, joita kansa oli suorittanut, myöskin sen kielestä. Suomen helkkyvä kieli, 'Suomis lingua sonora', 'Suomis språk' oli sivistyneitten todellinen äidinkieli, josta sen vain nurja historiallinen kehitys oli vieroittanut. Suomen kieli oli sanarikasta, sointuvaa, juhlallista ja koko taivutukseltaan ihmeellistä kieltä. Kansalla, joka sitä puhui, täytyi olla älyllisten taipumustensa lisäksi 'kaunis ja onnellinen yksilöllisyys', kuten Turun romantiikan johtaviin kuuluva Linsén suomalaista kansallisuutta käsittelevässä artikkelissa 1819 kirjoitti."


Aleksanteri I Suomen-matkallaan kiertäen pohjoisesta etelään ja idästä länteen saapui myös Tampereelle, josta Suomen kansan aikakirjat VII kertoo: "Yövyttyään Hämeenlinnassa hän Hauhon, Pälkäneen ja Kangasalan kautta saapui Tampereelle aamu-päivällä syyskuun 10 p:nä. Matkan varrella hän ihaili kauniita maisemia ja varsinkin Kangasalan harjut herättivät hänessä ihastusta. "Keisariharjuksi" nimitetään kai vieläkin sitä harjannetta, jolle hän nousi. Keisari-suuriruhtinaan käynti Tampereella tuli tälle silloin vielä perin pienelle kaupunkipahaselle varsin merkitykselliseksi. Kun hän seisoi pienessä kalliosaaressa, kosken niskassa, ja näki valtavien vesimäärien voimakkaasti syöskyvän alas, hän lausui eräälle seurassa olevalle englantilaiselle: 'Mikä vahinko, ettei tätä voimaa käytetä miksikään hyväksi. Miten monta hyödyllistä laitosta englantilainen ymmärtäisikään perustaa tälle paikalle.' Nämä sanat kiinnittivät maamme hallituksen huomion Tammerkoskeen, Tampere sai v. 1821 vapaa-kaupungin oikeudet, sinne alkoivat eräät yritteliäät ulkomaalaiset rakentaa tehdaslaitoksia ja niin kehittyi tästä alusta Tampereesta 'Suomen Manchester'."


Mnemosyne-lehdessä kirjoitti roomalaisen kirjallisuuden apulainen J.G. Linsén pitkän puolustuspuheen suomen kielen puolesta. Hän sanoi kielen pitävän kansan koossa ja että se oli yhdyssiteenä sen jäsenten välillä. Linsenin kirjoituksesta ote: "Näihin saakka on ruotsin kieli estänyt kieltämme nauttimasta tätä sen synnynnäistä oikeutta. Kernaasti myönnettäneen, ettei ruotsin kieli ole tällä anastuksellaan mitään voittanut, mutta toiselta puolen on totuus, jonka jokainen järkevä ihminen oivaltaa, että suomen kieli on sen takia äärettömän paljon menettänyt. Eikä kieli yksistään ole kadottanut, vaan koko kansa on kärsinyt tappion. Kieli ja kansakunta ovat erottamattomasti toisiinsa yhdistetyt. Kun korkeampi sivistys ei ole pukeutunut suomenkieliseen asuun, niin sen saavutuksetkaan eivät ole voineet tulla kansan omaisuudeksi." Linsén oli tehnyt myös hyvän havainnon: "Vaatia ruotsin kielen säilyttämistä siitä syystä, että muutamissa seuduin Suomea asuu ruotsalaisia siirtolaisia, olisi samaa kuin jos määrättäisiin sääntö vähäpätöisen poikkeuksen mukaisesti."

1813

Ruotsin sotahistorian voidaan katsoa päättyvän Leipzigin taisteluun.

1811

Vanhaan Åbo Akademihin perustettiin venäjän kielen lehtorin virka.

1810

Vuonna 1810 Suomen väkiluku oli 830 000 ja Vanhan Suomen liittämisen jälkeen noin 1 miljoona. Enin osa suomalaisista puhui äidinkielenään suomea, mutta rannikoilla oli ruotsinkielistä väkeä ja säätyläiset olivat ruotsinkielisiä. Suomea puhuvien osuus Ruotsi-Suomen koko väestöstä oli 1800-luvun alussa noin 22%, mutta autonomisessa Suomessa vuoden 1812 jälkeen noin 87%.

1808-1809

Vaikka Suomi liitettiin 1809 Venäjän keisarikuntaan autonomisen suuriruhtinaskuntana, hallinnon ohjenuoraksi jäi Ruotsin laki kaikessa laajuudessaan. Hallintokieleksi jäi yksinomaan ruotsi, vaikka ruotsinkielisten osuus väestöstä oli korkeintaan viidesosa. Sittemmin ruotsinkieliset tekivät kaikkensa säilyttääkseen kielellisen otteensa.

1802

Elias Lönnrot syntyy Sammatissa 9.4.1802. Luontainen lahjakkuus ja tiedonjano saattoivat hänet opintielle. Tammisaaren pedagogio, Turun katedraalikoulu ja Porvoon kymnaasi olivat hänen opinahjojaan. Vuonna 1822 hän lähti Turkuun yliopistoon hyvien suositusten kera.

YLÖS


Anna vinkki meille hyvästä ja alaan liittyvästä historian tapahtumasta!

Kirjoita meille osoitteeseen palaute(at)kielipolitiikka.net tai palaute-sivun kautta