KIEPO


Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Kielipolitiikka yleisesti

Vuonna 2009 tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä kun Suomi irtaantui Ruotsin vallan ikeestä. Ruotsin kieli on jäänyt elämään Suomessa niistä päivistä jolloin se oli ainoa virallinen kieli hallinnon, kaupankäynnin ja teollisuuden alalla. Jo vuonna 1906 vaadittiin ensimmäisen kerran suomen kieltä maan pääkieleksi. Vuosien saatossa kielipolitiikka on milloin hymynnyt hiilloksena kansan keskuudessa, milloin taas saanut tulta alleen poliittisen tuulahduksen sytyttämänä roihahtaen aika ajoin väkeviinkin liekkeihin. 2000-luvun vuosina on kielikeskustelu herännyt kansan keskellä elämään vahvemmin kuin milloinkaan aikaisemmin. Lehtien suvaitsevaisempi suhtautuminen on antanut tilaa kielipolitiikan arvostelulle ja internet on ollut edelläkävijä tiedon saannissa.


Usein esitettyjä väitteitä pakkoruotsista »

Kaksikielisyys on rikkaus.
Tämä on mielipide eikä järkiperustelu. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta toisaalta kukaan ei voi toisen puolesta määrätä, mitä hän kokee rikkaudeksi.
Yleensä rikkaudella tarkoitetaan asiaa, joka on hyödyllinen. Ruotsin kielen taito on hyödyllinen kun puhutaan ruotsin kielisten kanssa. Saksa on hyödyllinen kun puhutaan saksalaisten kanssa. Kaikki kielet ovat tällä perusteella rikkauksia, olkoonkin, että ruotsia puhuu vain hyvin pieni määrä ihmisiä verrattuna esimerkiksi espanjaan. Miksei siis annettaisi koululaisten (tai heidän vanhempiensa) valita mitä kieliä he haluavat opiskella koulussa? Suomalaiset ovat huomattavasti jäljessä Ruotsia esimerkiksi Euroopan valtakielien osaamisessa, koska pakollinen ruotsi vie tuntijaosta aikaa pois muiden kielten opiskelulta. Ruotsissa ei ole pakko opiskella kuin yhtä vierasta kieltä. Vapaaehtoinen ruotsi on mahdollisuus suomalaisille kehittää suomalaista koulujärjestelmää. Vapaaehtoinen ruotsi avaa tuntijakoon uuden täytettävän paikan, mitä siihen halutaankin tilalle laittaa.

Onhan kouluissa muitakin pakollisia aineita kuten matematiikka ja biologia, miksei siis myös ruotsi?
Tällaiset universaalit aineet ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa, eli niille on selkeät yleishyödylliset perusteet, jotka ruotsilta puuttuvat. Yhtäkään niistä ei toisin sanoen tarvitse perustella sillä, "että onhan muitakin pakollisia aineita, siksi myös tätä opiskellaan", jossa ei perusteluna ole mitään asiallista sisältöä.

Pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta.
Kielellinen monimuotoisuus vähenee siitä, että kaikki lukevat samoja kieliä. Vapaaehtoinen ruotsi mahdollistaisi laajemman kielivalikoiman, koska koululaisilla on vain äärellinen määrä aikaa ja motivaatiota opiskella kieliä.

Ruotsin opettelu on hyvä pohja oppia muitakin kieliä.
Vielä parempi tapa oppia mitä tahansa kieltä on lukea sitä itseään, eikä välissä vuosia ruotsia. Ja vastaavasti nämä muut kielet varmaankin olisivat sitten myös hyvä pohja tarpeen tullen oppia ruotsia.

Ruotsin kielen taito edistää kansainvälisyyttä.
Kouluopetuksen rajaaminen kahteen kansainvälisesti mitättömään kieleen (suomi, ruotsi) on paremminkin nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.

Ruotsin kieli on sivistävää.
Ehkäpä, mutta voiko kukaan tosissaan väittää, että se on sivistävämpää kuin vaikkapa ranska, saksa, espanja tai mikä tahansa muu kieli, jota osa oppilaista voisi lukea ruotsia mieluummin.

Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme.
Kyllä, mutta historiaa opiskellaan historiantunneilla. Kielten opetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin, ei menneisyyteen. Menneisyyteen ei voi työllistyä eikä lähteä edes turistimatkalle kieliosaamistaan hyödyntämään.

En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä. Tämä on varmaankin totta, mutta jotkut valittavat siitä, että joutuvat lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi, eivätkä saaneet vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä sen asemesta.

Kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin.
Juuri päinvastainen väite pätee. Pakkoruotsi suosii käytännössä niitä, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään. Tämä seuraa siitä, että lähes kaikki ruotsinkieliset Suomessa oppivat suomea lapsesta lähtien, koska suomi on heille hyödyllinen kieli, jota he kuulevat monesta lähteestä. Suomenkieliset eivät opi ruotsia, koska ruotsi ei ole heille tarpeeksi hyödyllinen kieli. Pakkoruotsijärjestelmän purkaminen tulisikin aloittaa juuri virkakelpoisuusvaatimuksista, joille ei ole käytännöllisiä perusteita. Riittää, että kaikissa virastoissa, laitoksissa jne. on joku, joka osaa antaa ruotsinkielistä palvelua, kaikkien ei sitä tarvitse osata.

Pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua.
Tässä lähdetään väärästä oletuksesta, että kaikkien suomenkielisten pitäisi lukea ruotsia, jotta he voisivat palvella ruotsinkielisiä. Ruotsinkieliset palvelut kannattaa ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleen paljon. On muistettava, että ruotsinkielisiä on vain noin 5% kansasta. Jos siis esimerkiksi puolet suomenkielisistä lukisi ruotsia, olisi potentiaalisia palvelun tarjoajia jo kymmenkertainen väestönosa ruotsinkielisiin nähden. Vaikka vain 10% suomenkielisistä lukisi ruotsia, ruotsinkielisten omaa palvelutyötä täydentävä väestönosa olisi yhä kaksinkertainen koko ruotsinkieliseen väestöön nähden. Toisaalta taas RKP ei itsekään usko pakkoruotsin turvaavan palvelut, koska vuonna 2010 Keski-Pohjanmaan aluehallintopäätöksessä RKP vaati liitoksen Vaasan kanssa ja esitti perusteluksi, että Oulun pakkoruotsin läpäisseitten virkamiesten ruotsinkielentaito oli riittämätöntä ruotsinkielisten palveluiden tarjoamiseen.

Pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille, kun eihän sitä koskaan tiedä, ettei joskus vanhemmiten muuta Ruotsiin.
Sitäkään ei tiedä, muuttaako Saksaan, Sveitsiin, Ranskaan, Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Länsi-Eurooppaa. Jokaiseen tulevan elämän mahdolliseen käänteeseen ei koulussa voida varautua pakko-opetuksella, vaan on parempi harjoitella uusia taitoja vasta sitten, kun tarvetta todella ilmaantuu.

Suomessa pitäisi opetella enemmän kieliä, ei vähemmän.
Kielivapauden ajatus ei ole vähentää kielten opiskelua, vaan että ruotsin sijaan saisi koulussa lukea jotain muuta kieltä. Eli kielivapauden myötä suomalaisten kielitaito ei vähenisi vaan monipuolistuisi.

Pakkoruotsia pitää lukea, koska Suomi on kaksikielinen maa.
Toteamus ei tarkoita mitään ilman täsmennystä, sillä itse maahan ei puhu mitään kieltä. Jos tällä tarkoitetaan, että Suomen valtio on perustuslaillisesti kaksikielinen, niin väite on totta mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia. Jos toteamuksella taas väitetään, että Suomen kansa on kaksikielistä, niin väite on totta vain pieneltä osin. Suurin osa Suomesta ja suomalaisista ovat yksikielisesti suomenkielisiä. Meillä on nykyään suuri määrä erilaisia kielivähemmistöjä, joista ruotsinkieliset ovat vain yksi. Suomea voi siis käytännössä kutsua monikieliseksi maaksi, mutta kaksikieliseksi ainoastaan perustuslaillisessa mielessä, eikä perustuslaista löydy tukea pakkoruotsille. Edelleen, jos suomalaiset olisivat oikeasti kaksikielisiä, niin silloinhan nykymuotoista pakkoruotsia ei edes tarvittaisi.

Pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme.
Yleisesti ajatellaan, että yksilöllä on vapaus määrittää oma identiteettinsä. Kristityt määrittävät itsensä kristityiksi, homoseksuaalit määrittävät itsensä homoiksi, ruotsinkieliset määrittelevät itsensä ruotsinkielisiksi, ja suomenkieliset määrittelevät itsensä suomenkielisiksi. Pohjoismaalaisuus ei ole mitenkään erilainen asia. Identiteettiä ei voi sanella ylhäältäpäin.

Pakkoruotsi on välttämätöntä elävän kaksikielisyyden ylläpitämiseksi.
Tämäkään perustelu ei pohjaudu minkäänlaiseen osaamistarpeeseen tai yleiseen hyötyyn, vaan on poliittinen tavoite ylläpitää pakkotoimenpitein maamme kaksikielisyyttä. Mielenkiintoisinta väitteessä on, että se olettaa niin sanotun "elävän" kaksikielisyyden itse asiassa perustuvan keinotekoiseen pakkoon. Tavoite on kuitenkin sekä mahdoton että moraaliton. Pakkoruotsin oppimistulokset ovat erittäin heikot, eikä suomenkielisiä suomalaisia ole kyetty edes 40 vuoden pakkoruotsin opintojenkaan jälkeen muuttamaan kaksikielisiksi.

Teksti Vapaa kielivalinta ry:n sivuilta

Wikipedian määritys pakkoruotsista

"Pakkoruotsi on ruotsin kielestä Suomen koulujen pakollisena oppiaineena käytetty nimitys. Virkamiesten pakkoruotsi tarkoittaa jokaiselle mannersuomalaiselle virkamiehelle asetettua vaatimusta ruotsinkielen todennetusta osaamisesta. Reaktiona käsitteeseen pakkoruotsi käytetään ruotsia äidinkielenään puhuvien pakollisesta suomen kielen opiskelusta joskus käsitettä pakkosuomi (ruots. tvångsfinska). Virallisissa yhteyksissä ei-äidinkielenä opiskellusta suomen ja ruotsin kielestä käytetään termiä toinen kotimainen kieli."


KIEPO-projekti 2005-2007

Kielikoulutuspoliittinen projekti toteutettiin valtakunnallisena Jyväskylän yliopiston toimesta. Tavoitteena oli selvittää Suomen kielikoulutuspolitiikan perusteita ja tavoitteita monikielisyyden ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta. KIEPO-projektia rahoitti opetusministeriö, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Kielipolitiikka.net tukee vaihtoehtoa D, jossa vapaa kielivalinta nousee erityiseen rooliin. KIEPO vaihtoehto D: "Kaikissa valinnoissa, sekä yhteisissä että valinnaisissa kielissä, opiskeltava kieli olisi opiskelijan päätettävissä. Yhteisinä kielinä olisi K1 ja K2, joiden opinnot alkaisivat alakoulussa. Yläkoulussa ja toisella asteella olisi mahdollisuus opiskella valinnaisia kieliä. Jokaisella olisi kuitenkin subjektiivinen oikeus aloittaa ruotsin opinnot missä opintopolun vaiheessa hyvänsä."



-Eino Leino-

Ote runosta Sininen risti
Helkavirsiä (n. 1897-1906)

Uutislinkkejä

hs.fi 16.3.2018

Lukiolaisten into kirjoittaa ruotsi romahti
Ruotsin kielen ylioppilaskirjoituksissa suorittavia on lähes puolet vähemmän kuin runsaat kymmenen vuotta sitten. Kokeeseen osallistuvien lukumäärä on laskenut tasaisesti sen jälkeen, kun pakollisesta ruotsin kielen kokeesta luovuttiin vuonna 2005.

Lue lisää »

hs.fi 3.2.2018

Koulujen pakollinen ruotsi halutaan lopettaa Helsingissä
Sinisten Terhon ja Niinistön ehdotus saa kylmää kyytiä virkamiehiltä

Lue lisää »

hs.fi 12.12.2017

Eduskunta hyväksyi ruotsin asemaa nakertavan kielikokeilun
Rkp:n synkän päivän täydensi Folktingetin jääminen ilman avustusta

Lue lisää »

ilkka.fi 11.12.2017

"Kaksikielisyys jäänne keskiajalta"
Väitöstutkimus: Poliisien ruotsin kielen taidot puutteellisia

Lue lisää »

hs.fi 21.11.2017

Kysely: Nuorille ruotsin kielen asema ei tärkeä
Johtavilta poliitikoilta ei vaadita kaksikielisyyttä kuin ennen, myös ns. virkamiesruotsin kannatus on vähentynyt.

Lue lisää »