KIEPO


Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistyksen sivut on julkaistu. Klikkaa valikosta!



Kielipolitiikka.net

Tervetuloa tekemään kanssamme
uutta kielipolitiikkaa ja
luomaan keskustelua!

web-sivut



Kielipolitiikka yleisesti

Vuonna 2009 tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä kun Suomi irtaantui Ruotsin vallan ikeestä. Ruotsin kieli on jäänyt elämään Suomessa niistä päivistä jolloin se oli ainoa virallinen kieli hallinnon, kaupankäynnin ja teollisuuden alalla. Jo vuonna 1906 vaadittiin ensimmäisen kerran suomen kieltä maan pääkieleksi. Vuosien saatossa kielipolitiikka on milloin hymynnyt hiilloksena kansan keskuudessa, milloin taas saanut tulta alleen poliittisen tuulahduksen sytyttämänä roihahtaen aika ajoin väkeviinkin liekkeihin. 2000-luvun vuosina on kielikeskustelu herännyt kansan keskellä elämään vahvemmin kuin milloinkaan aikaisemmin. Lehtien suvaitsevaisempi suhtautuminen on antanut tilaa kielipolitiikan arvostelulle ja internet on ollut edelläkävijä tiedon saannissa.


Suomen Kirjailijaliiton julkaisu 21.2.2020 »

Äidinkieli on elämän vettä

21.2.2020 Suomen Kirjailijaliitto

Olemme Suomessa tottuneet pitämään äidinkieltä yhtä itsestään selvänä kuin puhdasta juomavettä. Saamme turvallista juotavaa vesihanasta, meillä on lain takaama lupa käyttää omaa äidinkieltämme julkisesti ja edellyttää saavamme palvelut sillä.

Tämä helppous on harhaa. Moderni vesihuolto edellyttää monimutkaista teknologiaa, ja yhteiskunta suistuisi helposti raiteiltaan, jos juomaveden saanti vaikeutuisi tai estyisi kokonaan. Tai, niin kuin dystooppisessa kirjallisuudessa on esitetty, jos puhtaan veden lähteet joutuisivat totalitaaristen hallintojen tai suuryritysten valtaan.

Ymmärrämme, miten ihmistä voidaan hallita hänen perustarpeidensa kautta. Jano ja nälkä voivat paitsi nujertaa ihmisen, myös panna kokonaisia kansainvaelluksia liikkeelle.

Meidän suomalaisten pitäisi ymmärtää kielen merkitys samanlaisena perustavanlaatuisena ihmistä rakentavana tekijänä kuin vesi, ruoka ja suoja. Meidän suomalaisten siksi, että olemme onnistuneet parissa sadassa vuodessa rakentamaan vahvan aseman omalle kielellemme, jota puhuu häviävän pieni joukko ihmisiä maailmassa.

Suomen kieli ei ole syntynyt itsestään tieteen, taiteen, kaupankäynnin ja hallinnon kieleksi. Sitä on kehitetty ja suunniteltu, huollettu ja hoidettu 1800-luvulta saakka intohimolla, päämäärätietoisuudella ja rakkaudella. Sitä ovat kehittäneet niin kielitieteilijät, lääkärit, lakimiehet, kauppiaat, tutkijat kuin taiteilijatkin. Niin kuin olemme vähitellen onnistuneet rakentamaan vesihuollon, joka takaa terveellistä juotavaa taajamissa ja maaseudulla, samoin olemme onnistuneet rakentamaan kielen, jota voidaan käyttää yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Saatamme ajatella, että enää meidän ei tarvitse ponnistella äidinkielen eteen. Että kaikki on jo tehty; että on vanhanaikaista kantaa huolta omasta kielestä. Mutta hengissä pysyäkseen kieli tarvitsee käyttäjiä kaikilla yhteiskunnan tasoilla; se tarvitsee arvostusta ja jatkuvaa kehittämistä. Kielen on seurattava ajan ilmiöitä ja muututtava samaa tahtia käyttäjiensä kanssa. Kieli ei ole ulkoilmamuseo, se on basaari jossa kohtaavat kaikki maailman äänet. Siksi tarvitsemme myös jatkuvaa panostusta kirjallisuuteen, joka luonnollisesti moniäänisenä yhtä aikaa purkaa, rakentaa, kyseenalaistaa ja suojelee äidinkieltämme.

Juuri Virosta palanneena voin vain ihailla sitä, miten suuren merkityksen virolaiset antavat omalle kielelleen ja sen kehittäjille. Kirjailija Jaan Krossin syntymän satavuotisjuhlassa korostui äidinkielen voima historian ja kulttuurin rakennusaineksena. Viron kieli on joustanut moneen suuntaan, lainannut eri kielistä, ottanut vuosisatojen mittaan vaikutteita hallitsijoiden kielistä, ja silti säilyttänyt syvän omaleimaisuutensa. Kamppailussa oman kansan säilymisestä kieli on saanut aivan erityisen aseman.

Suomessa kielipoliittinen tilanne on toinen kuin Virossa. Meillä oman kielen korostamisessa saatetaan nähdä myös ei-toivottuja kansalliskiihkoisia piirteitä. Maailmanmitassa suomi on pikkuruinen kieli, mutta maamme rajojen sisällä se on enemmistöasemassa. Siksi meidän onkin tärkeää katsoa kahtaalle: ensinnä huolehtia äidinkielemme säilymisestä kaikkien alojen käytössä, paitsi päivittäisessä asioinnissa, myös tieteessä ja hallinnossa. Englanti ei saa työntää äidinkieltämme kuriositeetin asemaan.

Samalla meidän suomenkielisten pitää tiedostaa valta-asemamme Suomen alueella. On huolehdittava siitä, että ruotsin- ja saamenkielisten kielelliset oikeudet toteutuvat. Samoin on huolehdittava maahanmuuttajien kotouttamisesta kieliopetuksella, mutta myös tuettava heidän omien äidinkieltensä harjoittamista.

Kenenkään ei pidä joutua luopumaan äidinkielestään, olkoon se kuinkakin harvojen harjoittama. Pienenä kansana tiedämme, että maailmalla on osattava muitakin kieliä kuin omaamme. Useamman kielen osaaminen lisää ymmärrystä. Kieli kantaa muassaan kokonaista maailmanselitystä, ja uuden kielen oppiminen voi keikauttaa kaiken totutun uuteen asentoon. Vieraassa kielessä vaeltaminen on seikkailu.

Mutta äidinkieli on juomavesi ja vielä enemmänkin: se on ensimmäinen syke, hengitys ja verenkäynti, jonka aistimme, kun emme vielä ole syntyneetkään tähän maailmaan. Se on kieli, jolla meitä hoivataan. Se on kieli joka vastaa ensimmäisiin kysymyksiimme.

Siksi sen nimi onkin äidinkieli.

Sirpa Kähkönen
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja

Sulje kirjoitus

Usein esitettyjä väitteitä pakkoruotsista »

Wikipedian määritys pakkoruotsista

"Pakkoruotsi on ruotsin kielestä Suomen koulujen pakollisena oppiaineena käytetty nimitys. Virkamiesten pakkoruotsi tarkoittaa jokaiselle mannersuomalaiselle virkamiehelle asetettua vaatimusta ruotsinkielen todennetusta osaamisesta. Reaktiona käsitteeseen pakkoruotsi käytetään ruotsia äidinkielenään puhuvien pakollisesta suomen kielen opiskelusta joskus käsitettä pakkosuomi (ruots. tvångsfinska). Virallisissa yhteyksissä ei-äidinkielenä opiskellusta suomen ja ruotsin kielestä käytetään termiä toinen kotimainen kieli."


KIEPO-projekti 2005-2007

Kielikoulutuspoliittinen projekti toteutettiin valtakunnallisena Jyväskylän yliopiston toimesta. Tavoitteena oli selvittää Suomen kielikoulutuspolitiikan perusteita ja tavoitteita monikielisyyden ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta. KIEPO-projektia rahoitti opetusministeriö, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Kielipolitiikka.net tukee vaihtoehtoa D, jossa vapaa kielivalinta nousee erityiseen rooliin. KIEPO vaihtoehto D: "Kaikissa valinnoissa, sekä yhteisissä että valinnaisissa kielissä, opiskeltava kieli olisi opiskelijan päätettävissä. Yhteisinä kielinä olisi K1 ja K2, joiden opinnot alkaisivat alakoulussa. Yläkoulussa ja toisella asteella olisi mahdollisuus opiskella valinnaisia kieliä. Jokaisella olisi kuitenkin subjektiivinen oikeus aloittaa ruotsin opinnot missä opintopolun vaiheessa hyvänsä."



-Eino Leino-

Ote runosta Sininen risti
Helkavirsiä (n. 1897-1906)
poispakko (98K)

Uutislinkkejä

hs.fi 29.6.2019

Yli puolet suomalaisista vastustaa hallituksen aikeita palauttaa ruotsi pakolliseksi aineeksi yo-kirjoituksissa
Ruotsin palauttaminen ylioppilastutkinnon pakolliseksi aineeksi ei kerää kannatusta kansalaisilta.

Lue lisää »

hs.fi 16.3.2018

Lukiolaisten into kirjoittaa ruotsi romahti
Ruotsin kielen ylioppilaskirjoituksissa suorittavia on lähes puolet vähemmän kuin runsaat kymmenen vuotta sitten. Kokeeseen osallistuvien lukumäärä on laskenut tasaisesti sen jälkeen, kun pakollisesta ruotsin kielen kokeesta luovuttiin vuonna 2005.

Lue lisää »

hs.fi 3.2.2018

Koulujen pakollinen ruotsi halutaan lopettaa Helsingissä
Sinisten Terhon ja Niinistön ehdotus saa kylmää kyytiä virkamiehiltä

Lue lisää »

hs.fi 12.12.2017

Eduskunta hyväksyi ruotsin asemaa nakertavan kielikokeilun
Rkp:n synkän päivän täydensi Folktingetin jääminen ilman avustusta

Lue lisää »

ilkka.fi 11.12.2017

"Kaksikielisyys jäänne keskiajalta"
Väitöstutkimus: Poliisien ruotsin kielen taidot puutteellisia

Lue lisää »

hs.fi 21.11.2017

Kysely: Nuorille ruotsin kielen asema ei tärkeä
Johtavilta poliitikoilta ei vaadita kaksikielisyyttä kuin ennen, myös ns. virkamiesruotsin kannatus on vähentynyt.

Lue lisää »